8/2004 Yhtestyössä Rikoksettomaan Elämään -hanke, väliraportti Kesä 2004 (Pdf, 379kB)

Yhteistyössä Rikoksettomaan Elämään -hankkeen lähtökohta on seuraamusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien yhteensovittamista selvittäneen toimikunnan mietintö Rikoksettomaan elämänhallintaan (Komiteanmietintö, OM, 2001). Ministeriöiden, Kuntaliiton ja alueiden edustuksen kattanut toimikunta totesi mietinnössään selkeästi, että lainrikkojien yhteiskuntaan sopeutumisen edellytysten parantaminen on siinä määrin monitahoinen ja operatiivisesti haastava tehtävä, että se edellyttää varsin kokonaisvaltaista yhteiskuntapoliittista strategiaa.

Toimikunnan ehdotuksen pohjalta oikeusministeriö teki Yhteistyössä Rikoksettomaan Elämään –hankkeen asettamispäätöksen 13.11.2001. YRE -hanke kokosi toimikunnan ehdotuksen mukaisesti johtoryhmän, jossa on edustus keskeisistä tahoista: oikeus-, sisäasiain-, sosiaali- ja terveys-, ympäristö-, opetus- ja työministeriöistä, Kuntaliitosta, järjestöjen koordinaatiota edustavasta Kriminaalihuollon tukisäätiöstä sekä kerrallaan yhdeltä hankkeen nimetyltä toiminta-alueelta. YRE –hankkeen yhteistyöhön nimetyt seutukunnat ovat Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Oulu, Kuopio, Lahti ja Hämeenlinnan seutukunta. Hankkeen kohderyhmäksi on sen virallisissa asiakirjoissa mainittu lainrikkojat. Hankkeen johtoryhmä on kuitenkin suositellut, että kohderyhmäksi katsottaisiin erityisesti nuoret/nuoret aikuiset lainrikkojat.

YRE –hankkeen keskeinen tavoite on tuottaa mallintavalla tavalla seudullisia palveluketjuja rikoksentekijöille. Hankkeen tavoitteena on luoda seudulliseen yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja, joilla voidaan edistää seuraamuksiin tuomittujen yhteiskuntaan sijoittumista ja vähentää uusintarikollisuutta. Palveluohjaukseen perustuvalla työmallilla luodaan seutukuntakohtaiset, vaikuttavat käytännöt, joiden avulla edistetään rikoksentekijöiden mahdollisuuksia normaaliin rikoksettomaan elämään.

YRE –yhteistyön eräänä keskeisenä tavoitteellisena sisältönä on palveluohjauskäytännön ja alue- tai seutukuntatasolla nk. ohjatun palvelun kehittäminen asiakaskohtaisen palveluketjun takaamiseksi. Väliraportissa esitellään hankkeen tuloksia, toimintamalleja ja yhteistyötä vuosilta 2001-2003. Ensimmäisten vuosien toiminnan perusteella lainrikkojien ohjatusta palvelusta voidaan vetää seuraavat johtopäätökset:

Tarvitaan aikaa.
Keskinäisen, yhteisen ymmärryksen ja sitä kautta syntyvien aiempaa tuloksellisempien tukipolkujen rakentaminen vie aikaa. Aikaa tarvitaan myös sen selvittämiseen, mitä alueella on jo saatu aikaan, minkälaista osaamista löytyy, mitä hyviä käytäntöjä on jo luotu ja mitä toimintamalleja on havaittu tehottomiksi.

Tarvitaan yhteisiä areenoita asioiden käsittelemiseen.
Yhteisen ymmärryksen aikaansaaminen edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta ja asioiden yhteistä käsittelyä, jopa asioiden yhteistä nimeämistä siten, että kaikilla on käytössään käsitteet, jotka myös muut ymmärtävät samalla tavalla.

Tarvitaan ohjausta.
Päämäärätietoinen kehittäminen vaatii tiukkaa ohjausta. Ohjausryhmien merkitys hankeen strategisen ohjauksen välineenä on korostunut sitä mukaa kun hanke etenee.

Tarvitaan hankkeen palkattuja työntekijöitä.
Työ on aikaa vievää ja vaativaa eikä sitä ole mahdollista tuloksellisesti tehdä ilman erityisesti tähän tehtävään nimettyä työntekijää.

Tarvitaan hankkeen palkattujen työntekijöiden kykyä pysyä rajatussa roolissa
Hankkeen työntekijöiden tulee myös nähdä rikostausta vain yhtenä asiakkaan elämään kuuluvana tekijä, joka ei suinkaan välttämättä ole keskeisin palveluketjun muodostamisen kannalta.

Tarvitaan sekä julkisen palvelun että järjestötoimijoita
Järjestöt tarjoavat erilaisia, joskus hyvinkin tarkasti jollekin erityisryhmälle tarkoitettuja palveluita ja antavat näin lisää mahdollisuuksia heterogeenisen lainrikkojaryhmän palvelutarpeen tyydyttämiseen. Erityisen merkittävää on tässä suhteessa se tuki, joka on löydettävissä ns. vertaisryhmistä.

Tarvitaan resursseja hankkeen arvioinnin toteuttamiseksi
YRE-hankkeen nykytasoisilla resursseilla ei ole mahdollista toteuttaa objektiivista ulkopuolista hankkeen tuloksellisuuden arviointia. Lisärahoitus on välttämätöntä, mikäli arviointi halutaan tehdä.