Tutkimus on Rikosseuraamusviraston Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkimusryhmältä tilaama tutkimus, jossa tutkitaan tuhopolttajien, raiskaajien ja lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden (nk. indeksirikosryhmien) uusintarikollisuutta. Poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä satunnaisotannalla poimittu tutkimusaineisto koostuu vuosina 1993-2001 tuhopolttoihin syyllistyneistä henkilöistä (N=184), tuntemattoman uhrin raiskanneista henkilöistä (N=56), sekä vuonna 1999 lähestymiskieltoon määrätystä henkilöstä (N=186). Em. henkilöiden uusintarikollisuutta koskevat tiedot haettiin poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä syksyllä 2004. Tutkimuksessa henkilöiden seuranta-aika vaihtelee 3 ja 11 vuoden välillä.

Tuhopolttajista 76 %, raiskaajista 73 % ja lähestymiskieltoon määrätyistä henkilöistä 76 % syyllistyi seuranta-aikana johonkin rikoslain määrittämään rikokseen. Koko aineiston osalta rikoksen uusi seuranta-aikana 76 % tutkituista henkilöistä. Yli puolet (57%) aineiston henkilöistä syyllistyi väkivaltarikokseen. Omaisuusrikokseen syyllistyi 49 % ja seksuaalirikoksiin 4 % aineiston henkilöistä. Rikoksen uusineet henkilöt syyllistyivät seuranta-ajan kuluessa keskimäärin 19 eri rikokseen. Rikosten lukumäärä oli yhteydessä henkilön ikään siten, että nuoremmat rikoksentekijät syyllistyivät seuranta-aikana useampiin rikoksiin.

Kokonaisaineiston henkilöistä 58 % oli tehnyt uuden rikoksen indeksirikosta seuraavan kuuden kuukauden aikana ja 71 % ensimmäisen vuoden aikana. Indeksirikosryhmittäin tarkasteltuna lähestymiskieltoon määrätyt henkilöt syyllistyivät uuteen rikokseen merkitsevästi nopeammin kuin tuhopolttajat tai raiskaajat.

Indeksirikosryhmittäin tarkasteltuna uusintarikollisuudessa havaittiin eri ryhmille tyypillisiä uusintarikostyyppejä. Tuhopolttajista merkitsevästi muita ryhmiä suurempi osa syyllistyi seuranta-aikana omaisuusrikoksiin ja heistä 11 % syyllistyi uuteen tuhopolttoon. Seksuaalirikoksiin syyllistyminen oli merkitsevästi yleisempää raiskaukseen syyllistyneiden keskuudessa ja raiskaajista 13 % syyllistyi seuranta-aikana uuteen raiskaukseen. Lähestymiskieltoon määrätyt henkilöt syyllistyivät seuranta-aikana muita ryhmiä enemmän väkivaltarikoksiin.

Yleisten uusintarikollisuuden piirteiden lisäksi jokaisen indeksirikosryhmän osalta tarkasteltiin tilastollisten monimuuttujamenetelmien avulla indeksirikoksessa ilmennyttä rikospaikkakäyt-täytymistä ja tekijän taustapiirteitä, sekä niiden yhteyttä uusintarikollisuuteen. Tuhopolttajilla tulokset korostavat aikaisemman rikoshistorian, itsetuhoisuuden ja päihteiden väärinkäytön merkitystä uusintarikollisuudessa. Raiskaajilla uuteen rikokseen syyllistyminen oli yhteydessä rikollista elämäntapaa kuvaaviin taustapiirteisiin. Lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden keskuudessa henkilön nuori ikä ja henkilön rikollista elämäntapaa kuvaavat ominaisuudet, sekä lähestymiskieltoa edeltäneen ahdistelun väkivaltaisuus olivat yhteydessä uuteen rikokseen syyllistymiseen.

(2360kB) Tuhopolttajien, raiskaajien ja lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden uusintarikollisuus Rikosseuraamusviraston julkaisuja 2/2005