Tiivistelmä

Tutkimus perustuu Vuokko Karsikkaan Kuntouttavan sosiaalityön ammatilliseen lisensiaatintutkimukseen, joka tarkastettiin 27.5.2005 Helsingin yliopiston Yhteiskuntapolitiikan laitoksella ja hyväksyttiin Valtiotieteellisen tiedekunnan kokouksessa 14.9.2005.

Vankeinhoidon odotetaan vaikuttavan uusintarikollisuuden vähentymiseen. Tätä varten vankeinhoidossa on kuntouttavaa toimintaa, jonka kautta vankien edellytyksiä rikoksettomaan elämään pyritään lisäämään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erityisesti päihdeongelmaisten vankien kuntoutumista ja sen edellytyksiä yksilö- ja yhteisötasolla sekä yhteiskunnallisena kysymyksenä käyttäen teoreettisena avainkäsitteenä voimaantumista (empowerment). Voimaantuminen antaa mahdollisuuden arvioida yksilöiden muutosprosessia ja vankeinhoidon mahdollisuuksia vaikuttaa päihde- ja rikoskierteestä irtautumiseen. Tutkimus kattaa ulkopuoliseen kuntoutuslaitokseen, Silta-Valmennusyhdistykseen, sijoitettujen vankien kuntoutusprosessin alkaen vankilasta heidän vapautumisvaiheeseensa saakka. Silta-Valmennusyhdistys on lainrikkojien kuntoutukseen ja koulutukseen erikoistunut yksikkö.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Primääriaineisto koostuu 13 Silta-Valmennusyhdistykseen rangaistuksen aikana sijoitetun vangin teemahaastattelusta ja sekundääriaineisto kuuden yhdistyksen työntekijän haastattelusta sekä asiakirjatiedoista. Haastatteluaineiston analysointi on toteutettu aineistolähtöisesti hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella. Tutkimuskysymykset liittyvät päihde- ja rikoskierteestä irtautumiseen ja kuntoutuksen merkitykseen voimaantumisprosessissa. Vangin voimaantumista tarkastellaan fyysiseltä, psyykkiseltä ja sosiaaliselta kannalta. Keskeisiä näkökulmia tulosten analysoinnissa on voimaantumisen rinnalla motivoituminen päihde- ja rikoskierteestä irtautumiseen, riippuvuuden voittaminen, sosiaalinen tuki ja yhteisöhoidon periaatteet.

Vankien haastatteluista voi päätellä heidän viettäneen päihdekeskeistä elämää ennen vankilaan tuloaan, mikä oli vienyt heidän elämänsä kaaokseen. Silta-Valmennuksen työntekijöiden haastattelut paljastivat puutteita kuntoutujien sosiaalisissa taidoissa marginaalissa elämisen vuoksi. Tutkimuksessa olen vankien haastatteluiden perusteella todennut heidän voimaantumisensa alkaneen siitä, kun he alkoivat huomata päihteiden kielteisten vaikutusten ylittävän hyvät vaikutukset ja haluta muutosta elämäänsä. Kuntoutus lisäsi heidän muutosmotivaatiotaan ja vaikutti voimaannuttavasti fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Vankilan päihdekuntoutus auttoi tutkittavia päihteiden käytön katkaisemisessa, aukaisi silmät näkemään oma tilanne ja lisäsi motivoituneisuutta päihteettömänä elämiseen. Vankilaympäristö ei kuitenkaan aina tukenut heidän kuntoutumistaan, mikä edellyttää päihteetöntä, turvallista ja arvostavaa ilmapiiriä sekä ihmisen tarpeiden kuuntelemista ja kuntoutumista palvelevaa ympäristöä ja toimintoja.

Silta-Valmennusyhdistys tarjosi kuntoutujille pehmeän laskun siviiliin, mihin sisältyy päihteettömässä elämässä tarvittavien taitojen oppimista, asioidensa kuntoon saattamista ja totuttelua turvallisessa ympäristössä ulkopuolisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Silta-Valmennuksessa mahdollistui myös uuden identiteetin omaksuminen vangin identiteetin tilalle. Myös yhdistyksen työntekijät näkivät merkkejä tutkittavien voimaantumisprosessin alkamisesta. Tutkittavat olivat Silta-Valmennuksessa yleensä parista kuukaudesta noin puoleen vuoteen ennen vapautumistaan. Useimpien kuntoutusjakso toteutui suunnitelmien mukaisesti, mutta neljällä se keskeytyi päihteiden käytön vuoksi ja heidät palautettiin vankilaan. Noin puolet tutkittavista aikoi jatkaa Silta-Valmennuksessa vapauduttuaan joko tukiasunnossa ja/tai koulutuksessa tai työharjoittelussa seuraavana vaiheena kuntoutuspolkua.

Tulosten perusteella tärkeimpänä selviytymiskeinona siviilissä monille tutkittaville oli suhteiden katkaisu huumekavereihin, koska ilman sitä heidän on vaikeaa pysyä päihteettöminä ja tekemättä rikoksia. Huumekavereiden tilalle tutkittavat yrittivät löytää uutta sosiaalista verkostoa. He odottivat myös sosiaalista tukea omaisilta ja muilta läheisiltä.

Irtautuminen päihde- ja rikoskierteestä ei riipu pelkästään ihmisten omasta halusta, vaan se edellyttää myös heidän moninaisten palvelutarpeidensa huomioon ottamista yhteiskunnan palveluissa. Jotta tämä voi käytännössä toteutua, tulee löytää sellaiset rakenteelliset ratkaisut, jotka takaavat vankilassa olleiden sijoittumismahdollisuuden yhteiskuntaan.

(937kB) Selvinpäin olosta tulee hyvä fiilis Rikosseuraamusviraston julkaisuja 3/2005