Kirjeenvaihdon tarkastaminen, lukeminen ja pidättäminen sekä puhelun kuunteleminen ja tallentaminen RISE/1402/2023

Toimivalta: Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 2 luku 6 §

Voimassa: 13.11.2023 alkaen toistaiseksi

Kumoaa: Ohjeet 5/400/2011 (kirjeet 26.8.2011 ja 4.11.2011)

Vastaanottaja: Rikosseuraamuslaitos

Kirjeenvaihdon suoja on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa. Perustuslain 2 luvun 10 §:n mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton ja vain lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa vapaudenmenetyksen aikana. Vankeuslain 12 luvussa ja tutkintavankeuslain 8 luvussa on säädetty niistä perusteista, joiden nojalla vapautensa menettäneiden henkilöiden luottamuksellisen viestin salaisuutta voidaan rajoittaa ja heidän kirjeenvaihtoaan lukea sekä puheluitaan kuunnella ja tallentaa. Mitä tässä ohjeessa mainitaan, koskee myös tutkintavankeja, ellei erikseen muuta mainita.

Kirjeenvaihto

1. Kirjeenvaihdon ja postilähetysten tarkastaminen

Kirjeenvaihdon ja postilähetysten tarkastamisesta säädetään vankeuslain 12 luvun 1 §:ssä ja vankeusasetuksen 37 ja 38 §:ssä (TutkVankL 8 luvun 1 § ja VNA tutkintavankeudesta 12 ja 13 §).

Vankeuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 1 § 2 mom.) mukaan vangille saapunut tai vangilta peräisin oleva suljettu kirje tai muu postilähetys saadaan tarkastaa läpivalaisemalla tai muulla vastaavalla tavalla sitä avaamatta sen tutkimiseksi, sisältääkö se kiellettyjä aineita tai esineitä.

Saapunut tai lähtevä kirje ja postilähetys saadaan avata ja sisältö tarkastaa viestiä lukematta, jos lähetyksen muodosta tai koosta voidaan päätellä, että se sisältää muutakin kuin luottamuksellisen viestin, tai jos muutoin on perusteltua syytä epäillä, että se sisältää kiellettyjä aineita tai esineitä. Suljetussa vankilassa tai Vankiterveydenhuollon yksikössä olevalle vangille saapunut kirje saadaan avata ja tarkastaa viestiä lukematta muutenkin, ellei kyse ole valvontaviranomaisen tai asiamiehen kanssa käytävästä kirjeenvaihdosta (VankL 12 luku 1 § 2 mom., TutkVankL 8 luku 1 § 3 mom.). Tarkastus käsittää kirjekuoren tai muun päällisen ja kirjeen sisällön pinnallisen tutkimisen eikä oikeuta kirjelähetyksen sisällön lukemista.

Jos kirjeeseen merkitystä lähettäjätiedosta ilmenee, että kirjeen lähettäjä on asiamies, saadaan kirje vankeuslain 12 luvun 4 §:n (TutkVankL 8 luku 4 §) mukaan vangin läsnä ollessa avata ja sen sisältö tarkastaa lähetyksen sisältämää viestiä lukematta, jos on syytä epäillä, että kirje sisältää kiellettyjä aineita tai esineitä.

Muilta viranomaisilta kuin valvontaviranomaisilta tulleita kirjeitä tai postilähetyksiä voidaan avata ja tarkastaa vain perustellusta syystä. Tällainen perusteltu syy voisi olla esimerkiksi tieto siitä, että jostain viranomaisesta on kadonnut tyhjiä kirjekuoria ja tällaisen epäillään saapuneen vankilaan muun kuin viranomaisen lähettämänä.

Vankeusasetuksen 37 §:n (tutkintavankeusasetus 12 §) mukaisesti kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastamisella ei saa aiheuttaa vangille suurempaa haittaa kuin asianmukaisen tarkastuksen suorittamiseksi on välttämätöntä. Kirjeet ja muut postilähetykset on tarkastettava ja toimitettava eteenpäin niin pian kuin tarkastuksen viemä aika huomioon ottaen on mahdollista. Kirjeiden jakamisen ja postilaatikon tyhjentämisen ajankohdat on ilmoitettava vangeille. Tarkastusta varten avattu kirje toimitetaan vangille uudelleen suljettuna.

Vangille saapuneen tai häneltä peräisin olevan suljetun kirjeen tai muun postilähetyksen avaamisesta on ilmoitettava vankeusasetuksen 38 §:n (tutkintavankeusasetus 13 §) mukaisesti vangille. Avaamisesta voidaan ilmoittaa vangille kirjeeseen tai lähetykseen tehdyllä merkinnällä. Jos suljetussa vankilassa tai Vankiterveydenhuollon yksikössä kaikki vangeille saapuneet kirjeet ja muut postilähetykset tarkastetaan avaamalla, menettelystä voidaan ilmoittamisen sijaan tiedottaa vangeille yleisesti.

Edelleen vankeusasetuksen 38 §:n mukaan päätös avaamisesta on kirjattava. Suljetussa vankilassa tai Vankiterveydenhuollon yksikössä olevalle vangille saapuneen kirjeen tai muun postilähetyksen avaamista ei kuitenkaan tarvitse kirjata, jollei kyse ole vankeuslain 12 luvun 4 §:n 2 momentissa (TutkVankL 8 luku 4 § 2 mom.) tarkoitetun asiamiehen lähettämän kirjeen tai postilähetyksen avaamisesta (tutkintavankeusasetus 13 § 2 mom.). Avaamisen yhteydessä löydetyt esineet ja aineet on kirjattava.

2. Kirjeen lukemisen ja jäljennöksen ottamisen edellytykset, päätöksen tekeminen sekä perusteleminen

2.1 Edellytykset kirjeen lukemiselle

Oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä on useasti otettu kantaa vankien kirjeenvaihdon lukemista koskevien säännösten soveltamiseen (esimerkiksi EOAK/1123/2019). Vankien kirjeenvaihdon lukemista koskevia säännöksiä sovellettaessa tulee muistaa, että perustuslaki edellyttää viestin salaisuuteen puuttumiselta välttämättömyyttä ja perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan korostanut puuttumiskynnyksen korkeutta ja yksittäistapauksellisuutta.

Kirjeen, muun postilähetyksen ja viestin (esimerkiksi postikortti) lukeminen on sallittua vankeuslain 12 luvun 2 §:n ja tutkintavankeuslain 8 luvun 2 §:n mukaan vain, jos se on perustellusta syystä tarpeen:

1. rikoksen estämiseksi,
   
2. vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi,
3. vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi taikka
4. tutkintavankeuden tarkoituksen turvaamiseksi.

Sen arviointiin, milloin viestin lukemiseen on perusteltu syy, vaikuttavat vangin rikostausta, hänen vankeus- tai tutkintavankeusaikainen käyttäytymisensä sekä lähetykseen tai sen lähettäjään taikka vastaanottajaan liittyvät seikat.

Lukemisen edellytyksiä tulee harkita kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen. Usein tällainen syy tulee Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen tietoon poliisilta tai Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen tekemänä havaintona, mutta käytännössä se saattaa tulla myös muilta vangeilta tai laitoksen ulkopuolisilta henkilöiltä. Se voi sisältää esimerkiksi tiedon huumausainerikoksen valmistelusta. Vankilan järjestystä uhkaavalla vaaralla tarkoitetaan tilanteita, joissa on perusteltu syy epäillä vangin karkaamisen tai laitoksesta poistumisen valmistelun tai muun vastaavan vankilan järjestystä uhkaavan suunnitelman, esimerkiksi huumausaineiden kuljetusyrityksen olevan vireillä. Muiden henkilöiden turvallisuuden suojaamisella tarkoitetaan tilanteita, joissa vanki on uhkaillut kirjeen vastaanottajaa tai käyttäytynyt uhkaavasti häntä kohtaan. Vastaavasti vangin suojelemisen tarve saattaa liittyä kirjeen lähettäjän vastaavanlaiseen uhkaavaan käytökseen.

Kirjeenvaihdon lukemista edellyttävän rikoksen, vaaran tai turvallisuusuhan tulee olla jollain tavalla konkretisoitavissa oleva, yksittäinen, todellinen ehkä uhkaamassa oleva tapahtuma. Luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa ei voida kokonaan poistaa keneltäkään toistaiseksi, eikä edes tällainen tietty tapahtuma, teko tai epäily jostakin oikeuta ajallisesti rajattomaan lukemiseen, vaan asioilla tulee olla järkevä yhteys. Yleisellä tasolla oleva ja yleisesti tiettyyn vankiin liittyvä syy tai jatkuvasti olemassa oleva seikka, kuten esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen, äärioikeistolainen ajattelu tai radikalisoituminen, ei itsessään tai yksinomaan voi muodostaa riittävää perustetta kirjeenvaihdon lukemiselle, sillä lukemisperusteen on lain mukaan oltava yksittäistapauksellinen. Tämänkaltainen tieto voi kuitenkin antaa viitteitä siitä, että kyseisen vangin kirjeenvaihtoa voi olla muita vankeja perustellumpaa lukea laissa yksilöityjen tarkoitusten toteuttamiseksi. Jos on olemassa perusteltavissa oleva epäily esimerkiksi jostakin tietystä uhkaavasta väkivallan teosta, kirjeenvaihdon lukemisen edellytykset saattavat täyttyä, jos arvioidaan, että lukemisella voitaisiin saada tietoa, jolla vaaraa voidaan torjua. Jos esimerkiksi vankilan tietoon on tullut seikkoja, joista voidaan päätellä jotain olevan nyt tekeillä, saattaa kirjeenvaihdon lukemiselle olla perusteita.

• Kirjeenvaihdon lukeminen ei voi olla lain edellyttämin tavoin tarpeen:

• Kyse yksittäisestä, suunnittelemattomasta teosta, hetkittäisestä kontrollin menettämisestä.
• Impulsiivinen väkivaltainen käytös ei liene ennakoitavissa eikä estettävissä kirjeenvaihtoa lukemalla.

• Kirjeenvaihdon lukeminen olisi tarpeen:

• Esimerkiksi rikollinen tai vankilaturvallisuutta vaarantava toiminta suunnitelmallista ja harkittua.
• Virkamiehiin, muihin vankeihin tai omaisuuteen kohdistuvaa haitan aiheuttamista, kostotoimia, pelottelua tai muuta vastaavaa toimintaa.
• Epäilyä vahvistaa, jos henkilö pitää yhteyttä tahoihin, joiden tiedetään pyrkivän toimimaan kyseisellä tavalla.
• Perusteltua epäillä, että esimerkiksi rikollinen toiminta tulisi jatkumaan.
• Edellä mainituissa tilanteissa voisi olla mahdollista saada tietoa tulevista tai meneillään olevista, esimerkiksi rikollisista tai vankilaturvallisuutta vaarantavista tapahtumista kirjeenvaihtoa seuraamalla.

Vangin kirjeiden lukemista koskevaa päätöstä ei aina tarvitse tehdä tapauskohtaisesti, vaan lukemiseen oikeuttava päätös voidaan vankeuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 2 § 1 mom.) mukaan tehdä enintään kahden viikon määräajaksi kerrallaan. Lain esitöiden (HE 45/2014) mukaan määräaikainen lukemispäätös ei automaattisesti mahdollista kaikkien saapuvien tai lähtevien kirjeiden lukemista kyseisenä aikana. Laissa lukemiselle asetettujen edellytysten tulee olla olemassa jokaisen luetun kirjeen osalta. Lukemisen kynnys on edelleen korkea ja vaatimus kunkin kirjeen lukemisen perusteltavuudesta rajaa sitä, millainen lukemispäätös voi ajalliselta ja henkilölliseltä ulottuvuudeltaan tosiasiassa olla. On huomioitava, että tällöinkin saadaan lukea vain ne kirjeet, joihin lukemispäätös kohdistuu. Esimerkiksi vankien välisessä sisäpostissa lähettäjästä tuskin on epäselvyyttä, jolloin lukemispäätöksen kohdistuessa näiden kahden vangin väliseen kirjeenvaihtoon esimerkiksi epäillyn huumausainerikoksen suunnittelemiseksi, muiden henkilöiden kanssa käytävää kirjeenvaihtoa ei välttämättä ole lähtökohtaisesti perusteltua lukea. Jos tarve kuitenkin vaatii ja perusteet siihen ovat olemassa, voi lukeminen kohdistua myös kaikkeen vangin käymään kirjeenvaihtoon.

Esimerkiksi epäily vangin karkaamisesta ei välttämättä oikeuta lukemaan kyseisen vangin kenen tahansa kanssa käymää kirjeenvaihtoa. Sinänsä sama lukemisperuste voi kuitenkin oikeuttaa lukemaan kirjeenvaihtoa useiden henkilöiden kanssa pidemmälläkin ajanjaksolla. Lukemisperusteiden kirjekohtaisuuden vaatimus ei siten tarkoita sitä, etteikö sama peruste voi kohdistua useisiin tahoihin ja oikeuttaa lukemisen pidempään kuin yksittäisen kirjeen osalta. Luottamuksellisen viestin suoja on viestikohtainen ja koskee niin lähettäjää kuin vastaanottajaakin, minkä vuoksi päätösharkinnan tulee olla kirjekohtaista.

Eri vankiloissa olevien vankien välisen kirjeenvaihdon lukeminen sekä lähtevässä että saapuvassa vankilassa ei ole lähtökohtaisesti perusteltua. Näin ollen kirjeen lukemisesta tehdään yksi päätös lukemisen edellytysten arvioitaessa tapauskohtaisesti yksikössä täyttyvän. Tieto vangin kirjeenvaihdon lukemisesta kirjataan siten kuin kappaleessa 6 todetaan.

Mikäli kirjeen lukemisen edellytykset täyttyvät ja kirjettä luettaessa käy ilmi, ettei kirjeen sisältö selvästi vastaa sitä, mistä syystä lukeminen on katsottu laissa tarkoitetusta perustellusta syystä olevan tarpeen, on lukeminen lopetettava.

2.2 Lukemispäätöksen tekeminen ja perusteleminen

Lukemispäätöksen perusteiden on oltava tiedossa jo päätöstä tehtäessä. Perustelujen on oltava riittävän selkeitä, yksilöityjä ja ymmärrettäviä, jotta vanki saa tietää, mitkä kaikki seikat ovat johtaneet häntä koskevaan ratkaisuun. Päätös kirjeen lukemisesta pitää aina tehdä kirjallisesti. Päätöksestä tulee ilmetä sekä lainkohta, johon lukeminen perustuu, että lukemisen tosiasialliset perusteet. Jos päätös perustuu kokonaan tai osittain asianosaiselta salassa pidettäviin perusteisiin, myös tämä tulee mainita päätöksessä.

Vangin kuuleminen päätösharkinnan perusteista ennen lukemispäätöksen tekemistä saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen. Tällöin päätös saadaan tehdä vankia kuulematta hallintolain 34 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetyn mukaisesti. Peruste kuulematta jättämiselle tulee ilmetä päätöksestä.

Kirjeen lukemisesta päättää vankeuslain 12 luvun 11 §:n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 9 § 2 mom.) mukaan turvallisuudesta vastaava virkamies taikka ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Viestin saa kuitenkin antaa luettavaksi myös sellaiselle Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle, jolla on oikeus käsitellä turvallisuustietorekisterin tietoja.

Perusteltaessa lukemispäätöstä tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten edellä mainitut lukemisen edellytykset täyttyvät juuri kyseisessä tapauksessa. Pelkkä lain sanamuodon toistaminen on riittämätöntä päätöksen perusteluvaatimuksen kannalta. Esimerkiksi mahdollisesta vankilaturvallisuutta vaarantavasta teosta tai tapahtumasta tulee kyetä esittämään yksilöityä epäilyä ja konkretisoida, millainen tämä uhka on ja mihin kyseinen uhka-arvio perustuu.

Lukemispäätöksen perusteluissa on tuotava esille:

• Mihin vangin rikostaustaa, vankila-aikaista käyttäytymistä tai lähetystä tai viestinnän toista osapuolta koskevaan perusteltuun syyhyn tarve kirjeen lukemiseksi liittyy?

• Tällainen perusteltu syy voi olla esimerkiksi tieto vangin tai kirjeen vastaanottajan kuulumisesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään tai vangin syyllistyminen vankeusaikana rikokseen tai muuhun vankilaturvallisuutta vaarantavaan tapahtumaan
• Esimerkiksi vangin rikostaustan ja vankeusaikaisen käyttäytymisen yksilöimisen lisäksi kirjeenvaihdon lukemista koskevissa päätöksissä tulisi riittävällä tasolla avata myös sitä vaaraa, joka lukemisella pyritään estämään (ns. syy-seuraus -suhde). Perusteluissa voisi tältä osin tuoda esiin tapaukseen liittyvien tosiasioiden lisäksi esimerkiksi sen, että järjestäytyneelle rikollisuudelle tyypillinen organisoitu ja suunnitelmallinen toimintatapa yhdistettynä vangin viimeaikaisiin väkivallantekoihin antaa vahvan viitteen siitä, että kyseisenlaiset käytösmallit jatkuvat ja siten aiheuttavat konkreettista ja vakavaa uhkaa laitosturvallisuudelle.

ja

• Minkä suojeltavan edun vuoksi viestin lukeminen on perustellusta syystä tarpeen, eli onko viesti luettava rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi, vai vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi?

• Pelkkä maininta näistä edellä luetelluista ja laissa mainituista perusteista ei riitä, vaan päätöksen perusteluissa tulee konkreettisesti avata, mikä on se rikos tai vankilan järjestystä uhkaava vaara, jota kirjeen lukemisella pyritään estämään tai torjumaan tai miksi kirjeen lukeminen on tarpeen vangin tai muun henkilön suojelemiseksi. Esimerkiksi vihjetiedon mukaan vankilassa huumausainekauppaa hallinnoivan vangin kirjeiden lukeminen voi olla perusteltua, jos virkamiesten havainnot ja löydökset osoittavat huumausaineita toistuvasti esiintyvän kyseisen vangin osastolla.

2.3 Jäljennöksen ottaminen

Vankeuslain 12 luvun 2 §:n 3 momentin (TutkVankL 8 luku 2 § 3 mom.) mukaan kirjeestä, muusta postilähetyksestä ja viestistä saadaan ottaa jäljennös, jos sitä luettaessa käy ilmi, että se todennäköisesti sisältää suunnitelmia taikka tietoja:

1) rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä; taikka

2) huumausaineen käyttörikoksesta.

Jäljennöksen ottamisesta päättää vankeuslain 12 luvun 11 §:n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 9 § 2 mom.) mukaan turvallisuudesta vastaava virkamies taikka ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies.

3. Kirjeenvaihto muutamissa erityistapauksissa

3.1 Valvontaviranomaisten, asiamiehen ja muiden viranomaisten kanssa käytävä kirjeenvaihto

Vankeuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 3 § 1 mom.) mukaan vangin ja vankilan tai sen henkilökunnan toimintaa valvovan viranomaisen tai ihmisoikeuksien toteutumista valvovan toimielimen, jolle vangilla on kansainvälisten sopimusten mukaan valitus- tai kanteluoikeus, välistä kirjeenvaihtoa ei saa tarkastaa eikä lukea.

Vankeuslain 12 luvun 4 §:n (TutkVankL 8 luku 4 §) mukaan vangin asianajajalleen tai muulle oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 tai 5 momentissa tarkoitetulle oikeudenkäyntiasiamiehelle tai -avustajalle osoittamaa kirjettä tai muuta postilähetystä ei saa tarkastaa eikä lukea. Kuten edellä on kirjeen tarkastamista koskevassa kohdassa mainittu, asiamieheltä saapunut kirje saadaan vangin läsnä ollessa avata ja sen sisältö tarkastaa lähetyksen sisältämää viestiä lukematta, jos on syytä epäillä, että kirje sisältää kiellettyjä aineita tai esineitä.

Muun kuin vangin kohtelua valvovan viranomaisen kanssa käytävää kirjeenvaihtoa voidaan lukea vain poikkeuksellisesta syystä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi tieto siitä, että jonkun viranomaisen kirjekuoria on joutunut väärin käsiin tai muu vastaava syy.

3.2 Kirjeenvaihto varmuusosastolla

Varmuusosastolle sijoitettujen vankien kirjeiden lukemisesta säädetään erikseen. Varmuusosaston luonteesta johtuu, että vankien yhteyksiä vankilan ulkopuolelle tulee voida valvoa tehokkaasti.

Varmuusosastolla olevan vangin kirjeenvaihdon lukemisen osalta ero muihin vankeihin verrattuna on se, ettei vankeuslain 12 luvun 8 §:n 1 momentti edellytä perusteltua syytä kirjeenvaihdon lukemiselle. Muutoin säännös vastaa edellä kirjeen lukemisen edellytyksistä mainittua.

Varmuusosastolle sijoitetun vangin kirjeen lukemisen kynnys on siten alempi kuin muun vangin. Harkinnan tulee kuitenkin olla yksittäistapauksellista harkintaa.

3.3 Sisäpostin välityksellä käytävä kirjeenvaihto

Vangilla on vankeuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 1 § mom.) mukaan oikeus kirjeenvaihtoon postin välityksellä. Tutkintavangilla on vastaava oikeus, jollei oikeutta ole pakkokeinolain 4 luvun nojalla rajoitettu (TutkVankL 8 luku 1 § 1 mom.). Vankilalla ei siten ole velvollisuutta toimittaa vankien toisilleen lähettämiä viestejä tai kirjeitä sisäpostina. Sääntely ei kuitenkaan estä sitä, etteikö vankila voi toimittaa vangin toiselle vangille osoittamaa kirjettä sisäpostilla.

Sisäpostina toimitettujen kirjeiden kohdalla sovelletaan kirjeiden tarkastamista, lukemista, lukemisesta ilmoittamista, jäljennöksen ottamista ja pidättämistä koskevia säännöksiä.

On kuitenkin syytä huomioida, että lukemisesta ilmoitetaan sekä kirjeen tai viestin lähettäneelle vangille että vastaanottavalle vangille. Lukemisen perusteet ilmoitetaan tällöin siinä määrin kuin se salassapitosäännökset huomioiden on tapauskohtaisesti mahdollista.

4. Lukemispäätöksestä ilmoittaminen

Jos vangille saapunut tai häneltä peräisin oleva kirje, muu postilähetys tai viesti luetaan, lukemisesta ja lukemisen perusteesta on vankeuslain 12 luvun 2 a §:n (TutkVankL 8 luku 2 a §) mukaan viipymättä annettava vangille tieto. Ilmoittamista voidaan lykätä, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Ilmoitus lukemisesta ja sen perusteesta on kuitenkin annettava kahden viikon kuluessa lukemisesta tai, jos vanki vapautetaan ennen mainittua määräaikaa, viimeistään vangin vapautuessa, jollei muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Viittauksella muuhun lainsäädäntöön tarkoitetaan esimerkiksi sitä, jos poliisi pakkokeinolain perusteella päättää kirjeen takavarikoinnista sen jälkeen, kun vankila on antanut poliisille tiedon kirjeen sisällöstä. Tällöin lukemisesta ilmoittamisessa noudatetaan pakkokeinolain säännöksiä.

Mikäli kahden vangin välistä kirjeenvaihtoa, muuta postilähetystä tai viestiä luetaan, ilmoitetaan lukemisesta viipymättä molemmille vangeille yllä mainitun mukaisesti, jollei muusta lainsäädännöstä muuta johdu. Lukemisen perusteet ilmoitetaan siinä määrin kuin se salassapitosäännökset huomioiden on tapauskohtaisesti mahdollista.

Jos kirje lukemisen jälkeen pidätetään, noudatetaan lukemisesta ilmoittamisessa sitä, mitä alla kirjeen pidättämisen ilmoittamisesta mainitaan.

5. Kirjeen, postilähetyksen tai viestin pidättäminen

5.1 Pidättämisen edellytykset sekä päätöksen tekeminen ja perusteleminen

Päätös kirjeen tai postilähetyksen pidättämisestä pitää aina tehdä kirjallisesti. Päätöksestä tulee ilmetä sekä lainkohta, johon pidättäminen perustuu että pidättämisen tosiasialliset perusteet. Jos päätös perustuu kokonaan tai osittain asianosaiselta salassa pidettäviin perusteisiin, myös tämä tulee mainita päätöksessä. Kirjeen tai postilähetyksen pidättämispäätöksestä on vankeuslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin 11 kohdan (TutkVankL 15 luku 1 § 1 mom. 4 kohta) nojalla muutoksenhakumahdollisuus, joten päätökseen on aina liitettävä muutoksenhakuosoitus.

Vankeuslain 12 luvun 5 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 5 § 1 mom.) mukaan vangin lähettämä tai hänelle saapunut kirje, muu postilähetys tai viesti saadaan pidättää, jos pidättäminen on tarpeen rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi taikka jos sen perille toimittaminen vaarantaa tutkintavankeuden tarkoituksen.

Pidättämispäätöksen perusteluissa on tuotava esille:

• minkä suojeltavan edun vuoksi kirjeen, postilähetyksen tai viestin pidättäminen on perustellusta syystä tarpeen, eli rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi, vai vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi?

• Pelkkä maininta näistä edellä luetelluista ja laissa mainituista perusteista ei riitä, vaan päätöksen perusteluissa tulee konkreettisesti avata, mikä on se rikos tai vankilan järjestystä uhkaava vaara, jota kirjeen, postilähetyksen tai viestin pidättämisellä pyritään estämään tai torjumaan tai miksi pidättäminen on tarpeen vangin tai muun henkilön suojelemiseksi

Pidättäminen tulee rajoittaa ainoastaan siihen osaan, joka on pidättämisen perusteena. Vangille annetaan tällöin esimerkiksi kopio kirjeestä kielletyt osat peitettynä.

Vankeuslain 12 luvun 5 §:n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 5 § 2 mom.) mukaan kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin pidättämisestä ja pidättämisen syystä on viipymättä ilmoitettava vastaanottajalle tai lähettäjälle, ellei ilmoittaminen vaaranna rikoksen estämistä, vankilan järjestystä, vangin tai muun henkilön turvallisuutta taikka tutkintavankeuden tarkoitusta. Kirje tai postilähetys, jota ei toimiteta perille, on palautettava lähettäjälle tai annettava vangille hänen vapautuessaan.

Mikäli pidätetty kirje sisältää vankeuslain 19 luvun 1 §:n 2 momentin (TutkVankL 19 luku 1 §) mukaista tietoa, saadaan poliisille ilmoittaa tieto kirjeen sisällöstä. Pidätetty kirje on annettava vangille hänen vapautuessaan, jos pidättämiseen oikeutettu virkamies ei ole päättänyt kirjeen takavarikoinnista.

Vankeuslain 12 luvun 11 §.n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 9 § 2 mom.) mukaan kirjeen, muun postilähetyksen tai viestin pidättämisestä päättää turvallisuudesta vastaava virkamies taikka ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies.

5.2 Postikortit

Vangille saapunut tai vangilta peräisin oleva postikortti saadaan lukea vain, mikäli edellä mainitut edellytykset sen lukemiselle täyttyvät. Myös postikortissa oleva kuva on osa viestiä ja siten myös postikortin tietosisältöä. Kuten kappaleessa 2.2. todetaan, on lukemispäätöksen perusteiden oltava tiedossa jo päätöstä tehtäessä.

Mikäli vangille ei anneta haltuun hänelle lähetettyä postikorttia, annetaan vangille ensisijaisesti päätös viestin pidättämisestä oikaisuvaatimusosoituksineen. Päätös tehdään tapauskohtaisesti. Vangille annetaan kopio kortista kielletyksi katsotut osat peitettynä, jos koko postikortin pidättämiselle ei ole edellytyksiä.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on sinällään hyväksynyt ratkaisuissaan EOAK/58/2017 ja EOAK/1941/2018 myös sen, että mikäli vangille ei anneta haltuun hänelle saapunutta postikorttia, voidaan soveltaa omaisuuden hallussapitoa koskevia säännöksiä. Tämä edellyttää, että vanki saa tiedon postikortin sisällöstä kokonaisuudessaan ja hänelle annetaan haltuun kopio postikortin jäljennöksestä kielletyksi katsotut osat peitettynä. Kopio annetaan vangille ilman erillistä pyyntöä ja vangille kerrotaan, miten hän voi halutessaan saada hallussapidon epäämisestä muutoksenhakukelpoisen päätöksen.

6. Lukemis- ja pidättämispäätösten kirjaaminen tietojärjestelmiin

Kirjeiden lukemisesta ja pidättämisestä tehtävät päätökset on aina kirjattava asianmukaisesti asiakastietojärjestelmään. Jos lukemis- tai pidättämispäätöksen kohteena oleva vanki on rekisteröitynä myös turvallisuustietorekisteriin, tulee kirjeen tietosisällöstä tehdä myös sinne tarvittavat merkinnät.

Puhelut

7. Puhelun kuuntelemisen ja tallentamisen edellytykset, päätöksen tekeminen ja perusteleminen

7.1 Edellytykset puhelun kuuntelemiselle ja tallentamiselle

Vankeuslaissa on säädetty puhelimen kuuntelun ja tallentamisen edellytyksistä samalla tavalla kuin kirjeen lukemisen edellytyksistä.

Vankeuslain 12 luvun 7 §:n 1 momentin (TutkVankL 8 luku 7 § 1 mom.) mukaan vangin puhelua saadaan kuunnella ja puhelu tallentaa, jos se on tarpeen kyseisen vangin rikostaustaan, hänen tutkintavankeus- tai vankeusaikaiseen käyttäytymiseensä tai puhelun vastaanottajaan liittyvästä perustellusta syystä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi, vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi taikka tutkintavankeuden tarkoituksen turvaamiseksi.

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaisesti puhelun kuuntelemisesta ja tallentamisesta on ennen toimenpiteen aloittamista ilmoitettava vangille ja sille, johon hän on puhelimitse yhteydessä.

7.2 Puhelun kuuntelu- ja tallennuspäätöksen tekeminen

Päätös puhelun kuuntelemisesta ja tallentamisesta pitää aina tehdä kirjallisesti. Päätöksestä tulee ilmetä sekä lainkohta, johon kuunteleminen ja tallentaminen perustuu, että kuuntelemisen ja tallentamisen tosiasialliset perusteet. Jos päätös perustuu kokonaan tai osittain asianosaiselta salassa pidettäviin perusteisiin, myös tämä tulee mainita päätöksessä. Puhelun kuuntelemisesta ja tallentamisesta päättää vankeuslain 12 luvun 11 §:n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 9 § 2 mom.) mukaan turvallisuudesta vastaava virkamies.

Puheluista, joita kuunnellaan ja tallennetaan, kirjataan vankeusasetuksen 40 §:n (tutkintavankeusasetus 15 §) mukaisesti vangin nimi, puhelinnumero, johon vanki on soittanut taikka josta vangille on soitettu, kuuntelua ja tallentamista koskevan päätöksen tekijä sekä päätöksen peruste.

Vankeuslain 12 luvun 6 §:n 3 momentin (TutkVankL 8 luku 6 § 3 mom.) mukaan puhelimen käyttö voidaan keskeyttää tai evätä, jos näin on tarpeen tehdä rikoksen estämiseksi tai vankilan järjestyksen ylläpitämiseksi taikka jos puhelu vaarantaa tutkintavankeuden tarkoituksen. Puhelimen käytön keskeyttämisestä tai epäämisestä päättää vankeuslain 12 luvun 11 §:n 2 momentin (TutkVankL 8 luku 9 § 2 mom.) nojalla ohjauksen tai valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies tai ohjaus- tai valvontatehtävissä toimiva virkamies. Puhelun keskeyttämisessä tai epäämisessä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta hallintopäätöksestä, vaan tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, jolloin erillistä kirjallista päätöstä asiasta ei tarvitse tehdä. Puhelun epääminen tarkoittaa käytännössä sitä, että soitettava numero poistetaan puhelinjärjestelmästä siten, ettei siihen pysty soittamaan. Numero voidaan vangin tai tutkintavangin pyynnöstä lisätä takaisin järjestelmään siinä vaiheessa, kun perustetta puhelun epäämiselle ei enää ole.

Puhelun kuuntelusta ja tallentamisesta tulee tehdä päätös aina puhelukohtaisesti. Puhelukohtaisuus tarkoittaa sitä, että päätös kattaa kaikki päivän aikana samalle vastaanottajalle soitettavat puhelut. Vankeuslaki ei mahdollista päätöksen tekemistä enintään kahden viikon määräajaksi, kuten kirjeiden ja viestien lukemisen kohdalla. Tästä syystä puhelun kuuntelemisessa ja tallentamisessa voidaan käytännön työn mahdollistamiseksi noudattaa esim. seuraavia toimenpiteitä:

1. Kun vangin puheluita kuunnellaan, poistetaan hänen osaltaan vankipuhelinjärjestelmästä kaikki puhelinnumerot asianajajan puhelinnumeroa lukuun ottamatta. Henkilökohtaisten puhelinnumeroiden soittolistaan täytyy jättää yksi numero, koska muuten soittaminen olisi mahdollista mihin tahansa numeroon.
   
2. Kuuntelun kohteena olevia vankeja kehotetaan ilmoittamaan tulevat puhelut etukäteen viimeistään siten, että ilmoituksen ja halutun soittoajan väliin jää lähtökohtaisesti yksi arkipäivä. Näin turvallisuudesta vastaava apulaisjohtaja ehtii tekemään kuuntelu- ja tallennuspäätökset. Vangille tulee kuitenkin mahdollistaa kiireellisten ja tärkeiden puheluiden soittaminen viivytyksettä, jos puhelun vastaanottajan perusteella kyetään arvioimaan, ettei puhelua tarvitse kuunnella.
   
3. Vangin antamat numerot lisätään järjestelmään soittopäivänä vasta sen jälkeen, kun päätökset kuuntelusta ja tallentamisesta on tehty. Vangin kanssa sovitaan soittamisen ajankohdasta ja numerot lisätään järjestelmään ennen soittamista ja poistetaan päivän päätteeksi.
   
4. Päätökset puhelun kuuntelusta ja tallentamisesta tehdään edellä mainitulla tavalla aina kirjallisesti tapauskohtaisine perusteluineen ja annetaan vangille viipymättä tiedoksi.

On myös mahdollista suorittaa puhelun kuuntelu ja tallentaminen esimerkiksi siten, että vangin vankipuhelinjärjestelmässä olevia puhelinnumeroita ei poisteta, vaan järjestelmään ainoastaan merkataan kulloinkin kuunneltaviksi ja tallennettaviksi ne puheluiden vastaanottajien puhelinnumerot, joiden osalta on etukäteen tehty kirjalliset kuuntelu- ja tallennuspäätökset ja annettu ne vangille tiedoksi. Tällöinkin kuuntelu- ja tallentamispäätös kattaa kaikki päivän aikana samalle vastaanottajalle soitettavat puhelut.

7.3 Puhelun kuuntelu- ja tallennuspäätöksen perusteleminen

Perusteet puhelujen kuuntelulle ja tallentamiselle ovat käytännössä täysin samat kuin perusteet kirjeiden ja viestien lukemiselle. Puhelujen kuuntelua ja tallentamista koskevien päätösten perusteluissa tulee siten noudattaa samoja periaatteita kuin edellä kappaleessa 2.2. on kirjeiden ja viestien osalta mainittu (HE 45/2014, kts myös EOAK/2696/2020). Poikkeuksena kirjeiden ja viestien lukemista koskevaan päätöksentekoon on edellä jo mainitulla tavalla lähinnä se, että puheluiden kuuntelusta ja tallentamisesta tulee tehdä päätös aina puhelukohtaisesti, eikä vankeuslaki mahdollista päätöksen tekemistä enintään kahden viikon määräajaksi, kuten viestien lukemisen kohdalla.

8. Puhelun kuuntelu ja tallentaminen muutamissa erityistapauksissa

8.1 Vangin ja valvontaviranomaisen tai asiamiehen välisen puhelun kuuntelu

Vankeuslain 12 luvun 7 §:n 3 momentin (TutkVankL 8 luku 7 § 3 mom.) mukaan vangin ja valvontaviranomaisen tai vangin ja asiamiehen välistä puhelua ei saa kuunnella eikä tallentaa. Jos puhelua kuunneltaessa ilmenee, että kyse on vangin ja edellä mainitun henkilön välisestä yhteydestä, kuuntelu on lopetettava ja tallenne hävitettävä.

8.2 Puhelun kuuntelu ja tallentaminen varmuusosastolla

Varmuusosastolla olevan vangin puhelimen käytön ehtona on vankeuslain 12 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan se, että vanki suostuu siihen, että hänen puhelunsa voidaan kuuntelun lisäksi tallentaa. Varmuusosastolla erillistä päätöstä puhelun kuuntelusta ja tallentamisesta ei siis tarvita. Muutoin puhelun kuuntelemiseen ja tallentamiseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin muidenkin vankien kohdalla.

Lisätietoja Rikosseuraamuslaitoksen oikeusyksikön normiohjaustiimistä.

Pääjohtaja Anna Arola-Järvi

Lakimies Esa-Pekka Hänninen