Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia

Vankeinhoitolaitos huolehtii rangaistusten täytäntöönpanosta siten, ettei vankiloissa esiinny,
käytetä tai valmisteta päihteitä.

Päihteettömällä ja turvallisella
toimintaympäristöllä ja vangin valmiuksia
kehittämällä tuetaan vankeja rikoksettomaan ja
päihteettömään elämäntapaan sekä ehkäistään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja.

Vankeinhoitolaitoksen päihdetyön päämäärät

Alkoholismi ja rikoksen tekeminen päihtyneenä liittyvät kiinteästi suomalaisen vangin kuvaan. Viime vuosina nopeasti lisääntynyt huumerikollisuus on tuonut huumausaineet myös vankiloihin. Asetelma vankiloissa on altis ongelmille: sisällä on sekä hoitoa tarvitsevia päihdeongelmaisia että huumekauppiaita. Laitoksissa esiintyvän huumerikollisuuden ja siihen liittyvän alakulttuurin ehkäisemisen lisäksi tarvitaan vankien päihteettömyyttä ja rikoksetonta elämänhallintaa tukevaa toimintaa, jolla vähennetään uusintarikollisuutta.

Vankeinhoitolaitoksen päihdepolitiikka on avointa, johdonmukaista, tosiasiat tunnustavaa ja yhteistoimintaan perustuvaa. Päihteiden vastainen toiminta perustuu vankien tuntemukseen ja vuorovaikutukseen perustuviin työmenetelmiin.

Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategian toimintaohjeessa esitetään ne päämäärät, toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joilla torjutaan päihderikollisuutta, ehkäistään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja tuetaan vankeja rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan. Tällä ohjeella selkiinnytetään vankeinhoidon ja sen työntekijöiden roolia ehkäisevässä ja korjaavassa päihdetyössä sekä osoitetaan tarvittavat toimenpiteet.

Päihteiden vastaisen työn päämäärien tavoittaminen edellyttää yhteistyötä ja vaatii yhteistoimintaverkostojen luomista, niin vankilan sisällä kuin vankilasta ulospäin. Yhteinen työ edellyttää yhteistä arvopohjaa ja yhteisesti sovittuja toimintaperiaatteita. Henkilöstön sitoutuminen päihdestrategiaan ja osallistuminen sen suunnitteluun luo uusia, jatkuvasti kehittyviä keinoja ja välineitä vankiloiden arkipäivän päihdetyöhön.

Toimintaohjeen myötä tehostuu vankeinhoidon kyky:

• ehkäistä päihteiden tarjontaa ja kysyntää sekä niiden käytöstä aiheutuvia haittoja vankiloissa
• estää vankilasta johdettua ja vankilan sisäistä huumerikollisuutta
• uudistaa toimintakäytäntöjä ja lainsäädäntöä vastaamaan paremmin päihdetyön tavoitteita
• tarjota ja varmistaa nykyistä paremmat toimintaohjelmat ja hoito- ja kuntoutuspalvelut päihdeongelmaisille vangeille

Vankeinhoitolaitoksen päihdetyön kokonaisuuteen kuuluu myös laatu- ja seurantajärjestelmien luominen vankiloissa toteutettavalle päihdetyölle. Näin varmistetaan toiminnan jatkuva kehittyminen ja tavoitteiden konkretisoiminen, mikä tapahtuu osana vankiloiden tulosohjausta. Laitosten vuoden 1999 tulostavoitteeksi on asetettu laitoskohtaisen päihdestrategian ja siihen liittyvän toimintaohjelman laatiminen.

Vankeinhoitolaitoksen päihde-ehkäisytyö edellyttää eri viranomaisten välistä yhteistyötä muualla rikosoikeusjärjestelmässä, huumerikoksia koskevassa esitutkinnassa, syyttäjä- ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä muualla seuraamusjärjestelmässä, eritoten ehdonalaisvalvonnassa ja yhdyskuntapalvelujärjestelmässä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Vuosiksi 1999 - 2001 voimaantuleva vankeinhoitolaitoksen päihdestrategian toimintaohje on ennen valmistumistaan käynyt läpi laajan lausuntomenettelyn. Vankiloiden lisäksi palaute saatiin keskeisiltä yhteistyökumppaneilta (poliisi, oikeushallinto, sosiaali- ja terveydenhuolto, kunnat, päihdehuolto, alan järjestöt). Esitys sai osakseen voimakkaan tuen.

Toimintaohje on laadittu virkatyönä oikeusministeriön vankeinhoito-osastolla. Ohje on viimeistelty työryhmässä, johon ovat kuuluneet: ylitarkastaja Jukka Mäki, Vaho (pj.), terveydenhuollon tarkastaja Virpi von Gruenewaldt, Vaho, vartiopäällikkö Jukka Karjalainen, Hev, vankeinhoidontarkastaja Vuokko Karsikas, Vaho, johtaja Jaakko Kopra, Riv, tarkastaja Seppo Mahlamäki, Vaho, ylitarkastaja Ulla Mohell, Vaho ja opettaja Arja Saunamäki, VHKK.

Kiitän kaikkia vankeinhoidon päihdetyön uranuurtajia vankiloissa, yhteistyöviranomaisissa ja -järjestöissä, jotka ovat merkittävästi osallistuneet nyt valmistuneeseen työhön ja osaltaan sitoutuneet tavoittelemaan ohjeessa asetettuja päämääriä.

Vankeinhoitolaitos uskoo, että toimeenpanemalla nyt vahvistettu päihdestrategia kykenemme konkreettisesti osoittamaan, kuinka päihderikollisuutta onnistutaan vähentämään.

Helsingissä 27. tammikuuta 1999

Markku Salminen, ylijohtaja

JOHDANTO

Huumausainerikollisuus ja huumeiden käytöstä aiheutuvat haitat ovat olleet voimakkaassa kasvussa viime vuosina Suomessa. Huumausainerikoksista epäiltyjä oli noin 1400 vuonna 1990, mutta vuonna 1997 jo noin 7000 (KRP, 1998). Kun vuonna 1988 huumausainerikoksesta päärikoksena tuomittuja rangaistusvangeista oli 2.1 % niin vastaava luku vuoden 1998 keväällä oli lähes 16 %. Kansanterveyslaitoksen vuonna 1995 toteuttamassa kyselyssä (Kansan-terveys 1996:10) neljässä vankilassa todettiin, että 31 % vastanneista vangeista ilmoitti käyttäneensä huumeita vankilassa. Suonensisäisestä käytöstä ilmoitti 11 % vangeista.

Jukka Salomaan selvityksessä (Stakes 35/96) arvioitiin yksistään huumausaineiden ja lääkeaineiden ongelmakäytöstä aiheutuneen vuonna 1994 välittömiä yhteiskunnallisia kustannuksia 614 miljoonasta 940 miljoonaan markkaan, josta vankeinhoidon kustannusten osuus oli 94 milj. markkaa.

Päihdetilanteen vaikeutuminen vankiloissa näkyy monin tavoin. Saapuessaan vankilaan vanki on usein vieroitushoidon tarpeessa, tai hänet tavataan päihtyneenä osastolla. Ongelmat ilmenevät huumeveloista aiheutuvina tekijöinä: vangin eristäytymisenä ja pelkäämisenä, huumerikokseen pakottamisena jne. Ongelmilla on heijastuksensa myös laitosten ulkopuolelle. Tilanne aiheuttaa turvattomuutta vangeissa, henkilökunnassa ja vankien läheisissä, sekä vaikeuttaa monin tavoin vankeinhoidon perustehtävää.

Päihdekysymykseen liittyviä tietoja vankiloissa:

• Vankien terveystutkimuksen (1992) mukaan noin 60 % miesvangeista diagnosoitiin alkoholisteiksi ja lähes 12 % huumeiden käyttäjiksi (Joukamaa 1995).
• HIV-testiin vuonna 1997 osallistuneista 919 vangista 548 ilmoitti käyttäneensä suonensisäisesti huumeita ja 299 käyttäneensä huumeita suonensisäisesti vankilassa. Vuonna 1998 vankiloissa tuli esille viisi huumeiden käyttöön liittynyttä HIV-tartuntatapausta.
• 1.5.1998 vankikartoituksen mukaan laitoksissa oli 388 huumerikoksista päärikoksena tuomittua eli 15,6 % vankiluvusta. Lisäksi vankilassa oli 59 tutkintavankia, joiden päärikossyytteenä oli huumerikos.
• Vuonna 1997 vankiloista takavarikoitiin noin 1,8 kg huumausaineita (mm. hasista 944 g, amfetamiinia 621 g ja heroiinia 162 g) sekä 4813 päihdyttävää pilleriä. Ennakkotietojen mukaan takavarikkomäärä nousee vuonna 1998 noin 4 kg:aan.
• Vuonna 1997 noin 500 vankia osallistui erilaisille päihdekursseille. Viidessä avolaitoksessa vangit olivat sitoutuneet päihteettömyyteen ja kuudessa vankilassa oli päihteettömyyttä tukevia osastoja.

Entistä useampi vanki tarvitsee päihdehoitoa ja kuntoutusta, ja on myös halukas osallistumaan siihen. Ensimmäiset vieroitus- ja korvaushoidossa olevat opioidiriippuvaiset vangit, joiden lääkehoito ja siihen liittyvä psykososiaalinen kuntoutus on järjestetty sosiaali- ja terveysministeriön määräyksen (1997:28) mukaisesti tulivat vankiloihin vuoden 1998 alkupuolella.

Suonensisäisen huumeiden käytön myötä vankiloissa joudutaan etsimään entistä tehokkaampia keinoja tartuntatautien ehkäisyyn. Likaisten huumeruiskujen ja neulojen välityksellä tarttuvista tartuntataudeista C-hepatiittitapausten lukumäärä vankien joukossa on huolestuttavasti kasvanut viime vuosina.

Monissa EU-maissa vankiloihin on jouduttu perustamaan omia osastoja ja toimintaohjelmia suonensisäisesti huumeita käyttäville, tartuntatauteja sairastaville tai korvaushoidossa oleville vangeille. Päihteettömät osastot sekä monipuoliset kuntouttavat toimintaohjelmat ovat osoittautuneet välttämättömiksi.

Vankeinhoidon on aikaisempaa täsmällisemmin hahmotettava omat päämääränsä, toimintaperiaatteensa, tavoitteensa ja keinonsa huumerikollisuuden torjumiseksi ja päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.

Keväällä 1997 jättämässään mietinnössä Huumausainestrategia 1997 (KM 1997:10) huumausainepoliittinen toimikunta esitti keskeisenä periaatekannanottonaan, että suomalaisen huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden käytön ja levittämisen ehkäiseminen siten, että niiden käytöstä ja torjunnasta aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat ja kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

Toimikunta ehdotti, että vankeinhoidossa tulee vahvistaa aktivoivia ohjelmia ja koulutusohjelmia, joilla voidaan tukea vankien kykyä vastustaa huumeita ja vapautua riippuvuudesta. Vankila-aikaista huumeiden ehkäisyä tulisi kehittää niin, ettei vankilassa rekrytoidu uusia huumeiden käyttäjiä ja ettei käyttö jatku vankeusaikana.

Huumausaineiden ja huumausainerikollisuuden torjuminen vankiloissa vaatii jatkuvaa, moniammatillista työtä (vankeinhoidon eri ammattihenkilöiden yhteistyötä), johon kaikkien henkilökuntaryhmien tulee osallistua. Ongelmien torjumiseksi ei ole löydettävissä yhtä “oikeaa“ keinoa tai toimintatapaa vaan tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä vankeinhoidon eri osa-alueilla.

Muiden maiden kokemusten mukaan tuloksekkainta päihteidenvastainen työ vankiloissa on silloin kun se on suunniteltua, monipuolista ja tasapainoista. Toiminta on tehokasta, kun se tapahtuu henkilökunnan ja ulkopuolisten asiantuntijoiden välisenä moniammatillisena yhteistyönä.

Tarkoitus on, että päihdestrategian toimintaohje tarkistetaan säännöllisin väliajoin, niin että paras tieto ja kentällä saatu kokemus voidaan siinä hyödyntää. Niinpä kaikki strategiaan liittyvät kommentit ja ehdotukset ovat tervetulleita.

Päihdestrategian osat
Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia koostuu viidestä osiosta. I osaan, joka nyt esitetään, on sisällytetty ne päämäärät, toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joihin jokaisen vankeinhoidossa työskentelevän tulee omassa työssään pyrkiä. II osa tulee olemaan käytännön päihdetyön opas, jossa esitetään konkreettisia toimenpiteitä päihdeongelmien torjunnan tehostamiseksi vankiloissa. III osa tulee kertomaan siitä, miten vankiloissa tehtävää päihdetyötä seurataan. IV osa tulee sisältämään kuvauksen toimenpiteistä, joilla henkilökunnan päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja pyritään ehkäisemään. V osa on tiedote vangeille ja vierailijoille menettelytavoista päihdetapauksissa.

1 VANKEINHOITOLAITOKSEN PÄIHDESTRATEGIAN LÄHTÖKOHDAT

Tässä luvussa esitetään vankeinhoitolaitoksen päihdestrategian päämäärät ja toimintalinjat, päihdetyössä noudatettavat arvot sekä toimintaperiaatteet. Näiden lähtökohtien pohjalta rakentuu vankiloiden päihdetyön tavoitteisto, käytettävät keinot, työntekijöiden rooli sekä toiminnan edellyttämät voimavarat.

Vankeinhoidon päihteiden vastaisen työn on oltava määrätietoista. Laitoksille asetettiin vuoden 1999 tulostavoitteeksi laatia oma konkreettinen päihdestrategia ja siihen liittyvä toimintaohjelma. Tämän toimintaohjeen lisäksi laitoskohtaista strategiaa laadittaessa on otettava huomioon paikalliset olosuhteet ja voimavarat, mutta myös oman vankila-alueen laitosten välisen yhteistyön ja työnjaon mahdollisuudet. Suunnitelmissa on jäsennettävä työnjako ja yhteistyö myös vankilan ulkopuolisten toimijatahojen (poliisi ja tuomioistuinlaitos, kuntien sosiaali- ja terveystoimi, päihdehuolto sekä alan järjestöt) kanssa.

Torjuttaessa päihteistä aiheutuvia haittoja on tiedettävä, mistä päihderikollisuudessa, päihteiden käytössä ja toisaalta päihdekuntoutuksessa on kysymys. Mitä päihteet ovat, miten ne vaikuttavat, kuka on päihdeongelmainen, ja mikä on päihdeongelman luonne ja miten se ilmenee? Vastaukset näihin kysymyksiin auttavat osaltaan ymmärtämään ja ennustamaan niitä ilmiöitä, joita päihdekysymyksessä vankilassa kohdataan.

Päihteiden käyttö ja siitä aiheutuvat muut ilmiöt saattavat helposti peittää taakseen myös ensisijaisempia ongelmia tai tekijöitä. Yksilötasolla päihdekäytön taustalta saattaa löytyä esim. vakava mielenterveyden ongelma tai voimakas, hoitamaton ahdistus, tai kykenemättömyys elämänhallintaan. Päihteiden käytön taustalla voi olla myös rikollinen alakulttuuri ja sosiaalinen painostus, joka saa vangit käyttämään päihteitä ja syyllistymään päihderikollisuuteen.

Vankeinhoidon henkilöstöllä on oltava perustiedot päihdeasioista kyetäkseen käytännön työssä edistämään päihteettömän vankeinhoidon päämäärää. Keskeinen lähtökohta on vankeinhoitohenkilökunnan riittävä koulutus. Tältä osin vastuu on vankiloilla itsellään sekä Vankeinhoidon Koulutuskeskuksella.

1.1. Vankeinhoidon päihdetyön päämäärät ja toimintalinjat

Vankeinhoitolaitoksen tehtävänä on panna täytäntöön tuomioistuinten määräämät vankeusrangaistukset ja sakon muuntorangaistukset sekä huolehtia tutkintavankeuden toimeenpanosta.

Tehtävänsä toteuttamisessa vankeinhoitolaitoksen tavoitteena on osaltaan huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta, sekä myötävaikuttaa uusintarikollisuuden vähentämiseen ja rikollisuutta ylläpitävän syrjäytymiskehityksen katkaisemiseen.

Vankiloiden päihteiden vastaisen työn päämääriksi jäsentyy vankeinhoidon tehtävien ja tavoitteiden pohjalta:

• Vankeinhoitolaitos huolehtii rangaistusten täytäntöönpanosta siten, ettei vankiloissa esiinny, käytetä tai valmisteta päihteitä.
• Päihteettömällä ja turvallisella toimintaympäristöllä ja vangin valmiuksia kehittämällä tuetaan vankeja rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan sekä ehkäistään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja.

Yhteiskunnan turvallisuuden kannalta on tärkeää estää vankilasta vankilan ulkopuolelle suuntautuva huumerikollinen toiminta. Esitetyt päämäärät koskevat myös tutkintavankeudessa olevia.

Asetettujen päämäärien saavuttamiseksi on kehitettävä mahdollisimman tehokkaat, tarkoituksenmukaiset ja ajankohtaisia tarpeita vastaavat toimintamallit. Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategian toimintalinjoiksi on valittu seuraavat yleisesti kansainvälisessä päihdetyössä koetellut ja tunnustetut toimintalinjat:
1. päihteiden tarjonnan ja päihderikollisuuden ehkäisy
2. päihteiden kysynnän ehkäisy
3. päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisy.

Neljäs merkittävä toimintalinja on turvata ja luoda edellytykset, yhdessä muun yhteiskunnan kanssa, päihdeongelmaansa selvittävälle vangille suunnitelmalliseen kuntoutukseen:
4. päihdeongelmaisen vangin kuntoutusjatkumon turvaaminen yhteistyössä vangin kotikunnan kanssa.

Keinot päämäärien tavoittamiseksi ja eri toimintalinjojen toteuttamisessa ovat moninaiset. Laitosten moniammatillisten päihderyhmien suunnitteluun perustuva ennaltaehkäisevä työ ja tiedotus, valvonta siihen liittyvine toimenpiteineen sekä erilaiset vankien päihteettömyyttä tukevat toiminnat ovat keskeisiä. Yhteistyö muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa tuo lisävoimavaroja ja laaja-alaisuutta päihdetyöhön.

Tärkeintä päihteiden vastaisessa työssä on niveltää päihdenäkökulma järjestelmällisesti kaikkeen vankia ja vankeinhoitoa koskevaan toimintaan. Tavoitteena on, että vangin tullessa vankilaan hänestä laaditaan työ- ja toimintakyvyn arvio, jossa selvitetään myös vangin päihderiippuvuus ja huumeiden käyttö, sosiaaliset siteet ja elämäntilanne sekä laitosturvallisuuden tarve. Arvioinnin perusteella laaditaan vangin oma näkemys huomioon ottaen suunnitelma vangin rangaistuksenaikaisen toiminnan tavoitteista ja toteuttamisesta. Suunnitelmassa määritellään myös, mihin toimenpiteisiin ryhdytään vangin vapautumisen valmistelemiseksi. Tämä suunnitelma on, muiden tekijöiden ohella, keskeinen peruste päätettäessä vangin sijoittamisesta laitokseen ja eri toimintoihin. Suunnitelma tarkistetaan tarvittaessa vangin edistymistä koskevan jatkuvan arvioinnin perusteella.

Tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen vangin päihdeongelmiin ja kuntouttavien toimenpiteiden käynnistäminen. Päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin tekijöihin vaikuttamisen tulisi alkaa jo ennen henkilön joutumista vankilaan, viimeistään kun henkilö joutuu rikosoikeusjärjestelmän piiriin. Tämä edellyttää ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön tehostamista kunnissa sekä yhteistyötä mm. poliisin, sosiaalitoimen ja oikeusviranomaisten kanssa. Henkilön jouduttua vankilaan yhteistyön tulisi jatkua.

Vankeinhoitolaitoksessa käytetään kaikkia päihdetyön keinoja. Tavoitteena on kokonaisvaltainen ja tasapainoinen toiminta niin, että vankilan eri toiminnat päihteiden vastaisessa työssä tukevat toisiaan. Monelta osin systemaattinen päihdetyö on vasta alkuvaiheessa vankeinhoitotyössä. Käsillä oleva päihdestrategia kehittyy ja täsmentyy ajan myötä. Tämä edellyttää seuranta- ja laatujärjestelmän kehittämistä toiminnalle (Päihdestrategian III osa).

Lähivuosien painopisteet vankiloiden päihdetyössä

Päihteisiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen vankiloissa riippuu mm. siitä, miten henkilökunta puuttuu vangin päihtymystilaan, miten päihteiden kysyntää ehkäistään, miten menetellään huumevelkojen vuoksi eristykseen haluavien ja toisaalta vankilassa huumerikollisuuteen syyllistyvien ja sitä johtavien kanssa. Näihin kysymyksiin voidaan löytää aikaisempaa paremmat vastaukset asettamalla painopiste lähivuosina seuraaviin päihdetyön kokonaisuuksiin:

Lähivuosien painopisteet:
1. vankilan päihdetyö nivelletään vankilan toimintaan ja vankeinhoidon alueelliseen yhteistyöhön ja työnjakoon
2. päihteiden leviämistä ehkäistään parantamalla valvonnan ja tutkinnan menetelmiä
3. tehdään esityksiä päihdestrategiaa edistäväksi lainsäädännöksi, uudistetaan toimintakäytäntöjä sekä hankitaan tarkoituksenmukaiset toimitilat
4. kehitetään päihteettömyyttä ja rikoksetonta elämäntapaa edistäviä toimintaohjelmia. Tarvittava kuntoutusjatkumo toteutetaan alueellisella yhteistyöllä ja työnjaolla
5. ehkäistään päihteiden käytöstä aiheutuvia tartuntatauteja kuten HIV:ä ja hepatiittia, sekä muita terveydellisiä haittoja
6. luodaan päihdetyön seuranta- ja laatujärjestelmä mm. osana vankitietojärjestelmää.

Toimintojen eriyttäminen ja vangin tarkoituksenmukainen sijoittaminen

Päihteiden vastaisen työn suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ottaa huomioon vangin iästä ja kehitysvaiheesta, sukupuolesta ja etnisestä taustasta johtuvat erityistarpeet. Nuorten rikoksentekijöiden osalta vaikutetaan mm. siihen, ettei nuori vankilassa omaksuisi huumekulttuuria. Selvitysten mukaan tarvitaan omia ohjelmia naisille, raskaana oleville ja pienten lasten äideille sekä ulkomaalaisille vangeille.

Vangin päihdetilanne tulee ottaa huomioon vangin sijoittamisessa. Esimerkiksi akuutissa päihdekierteessä olevalle vangille on asianmukaisen vieroitushoidon lisäksi hoidon onnistumiseksi turvattava päihteetön ympäristö. Vastaavasti päihteettömyyttä tukevalla sijoittamisella ja siihen liittyvillä järjestelyillä voidaan edistää hoidossa olevien tai olleiden päihdeongelmaisten vankien kuntoutumista ja ehkäistä riskejä, jotka liittyvät esim. korvaushoidossa olevien ja vankilassa huumekauppaan syyllistyneiden vankien asuttamiseen samoissa tiloissa.

1.2. Päihdetyön arvot, normit ja toimintaperiaatteet

Arvot

Vankeinhoitolaitoksen toiminnan perustana on ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus sekä käsitys yksilön mahdollisuuteen muuttua ja kasvaa. Käytännön vankeinhoitotyössä tämä merkitsee vankien inhimillistä, asiallista ja tasavertaista kohtelua sekä yksilön kasvun ja kehityksen tukemista rangaistuksen aikana luomalla siihen edellytyksiä yhteistyössä myös vankilan ulkopuolisten tahojen kanssa.

Vangin osallistuminen päihteettömyyttä tukeviin toimintaohjelmiin perustuu vapaaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen. Asiallinen tiedotus, kannustus ja motivointi ovat usein avain omaehtoisen muutoksen käynnistymiseen. Oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon kunnioituksen periaatteet säätelevät myös käytännön päihdetyötä. Vankia kuullaan hänen sijoittamisessaan ja kuntoutuksessaan päihteettömyyttä tukevissa toimintaohjelmissa.

Normit

Vankeinhoidossa toteutettavan päihdetyön keskeiset normilähtökohdat on esitetty rikoslain huumerikollisuutta koskevassa luvussa (luku 50), vankeinhoitoa ohjaavassa lainsäädännössä ja vankeinhoitolaitoksen ohjeistossa sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuuksia koskevassa laissa (559/1994). Käytännön työn toteuttamisessa on otettava huomioon myös mm. tartuntatautilain (583/1986), pakkokeinolain (450/1987) ja potilaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain (785/1992) säännökset sekä päihdehuoltolain (41/1986) periaatteet. Vankilan päihdetyön oppaassa (osa II) tullaan esittämään voimassa oleva päihdestrategian toteuttamiseen liittyvä lainsäädäntö ja vankeinhoitolaitoksessa sovellettava normisto.

Huumausaineiden torjunnassa keskeisin sääntö on se, että huumausaineiden käyttö, valmistus, myynti, välittäminen ja hallussapito on kielletty. Näiden normien rikkoja syyllistyy huumausainerikokseen.

Määräyksiä ja ohjeita on annettu mm. vangin ja hänen käytössään olevien tilojen tarkastamisesta, päihtymyksen toteamisesta, tapaamisten järjestämisestä ja valvonnasta, yhteydenpidosta vankilan ulkopuolelle, tutkintavankien kohtelusta, eristämisestä, varmuusosastoista, päihteettömistä osastoista, vangin terveydentilan seurannasta jne.

RTL-uudistus

Eduskunta on hyväksynyt rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisen siten, että vankeinhoitohenkilöstön toimivaltuuksia huumausainevalvonnassa vahvistetaan. Uudet säännökset tehostavat vankiloiden päihdevalvonnan mahdollisuuksia sekä mahdollistavat vangin sijoittamisen rangaistuslaitoksen ulkopuolelle päihdehuoltoon. Asetus ja siihen liittyvät määräykset ja ohjeet tullaan antamaan kesään 1999 mennessä. Käytännön toimenpiteet ja ohjeet tulevat sisältymään vuonna 1999 valmistuvaan vankeinhoidon päihdetyön oppaaseen.

Vangin oikeudet

Perusoikeudet

Hallitusmuodossa on jokaiselle, myös vangeille turvattu perusoikeudet. Tällaisia perusoikeuksia ovat mm. yhdenvertaisuus, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, yksityiselämän suoja, luottamuksellisen viestin salaisuus sekä oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vanki säilyttää perusoikeutensa täysimääräisesti myös vapaudenmenetyksen aikana. Näitä perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain eduskunnan säätämällä lailla, jossa rajoitukset ja niiden täsmälliset edellytykset on säädetty. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen säädettävien rajoitusten tulee lisäksi täyttää välttämättömyys- ja hyväksyttävyysvaatimukset. Päihdeongelmaista vankia on kohdeltava yhdenmukaisesti muiden vankien kanssa. Tämä ei kuitenkaan estä ottamasta vangin päihteiden käyttöä huomioon vangin luotettavuudesta tehtävässä kokonaisarviossa, päätettäessä harkinnanvaraisista luvista, toimintoihin sijoittamisesta tai laitossijoituksista.

Vangin oikeus päihdekuntoutukseen

Hallitusmuodon sosiaalisia perusoikeuksia koskevan 15 a §:n 3 mom. mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Säännös liittyy myös eräisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain ja tutkintavankeudesta annetun lain mukaan sairasta tai vammautunutta vankia on asianmukaisesti hoidettava ja kuntoutettava. Vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä mm. toimintaa, joka on omiaan edistämään hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa.

Vanki voi aina saada apua päihdeongelmissaan vankeinhoidon terveydenhuoltohenkilöstöltä ja muulta päihdekysymykseen perehtyneeltä henkilöstöltä. Voimavarojen mukaan käytettävissä ovat myös erityiset päihdeongelmaisille vangeille tarkoitetut toimintaohjelmat, joihin pääsyä vanki voi hakea. Vangin hyväksymisen tällaiseen ohjelmaan ja ohjelmasta poistamisen ratkaisee yleensä ohjelman vastuuhenkilöt tai viime kädessä laitoksen johtaja.

Päihdehuoltopalveluja annetaan vangille päihdehuoltolain (41/1986) periaatteiden mukaisesti. Keskeinen lähtökohta on tällöin, että palveluja annetaan henkilön avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella. Palvelut järjestetään siten, että niiden piiriin voidaan hakeutua oma-aloitteisesti ja niin, että asiakkaan itsenäistä suoriutumista tuetaan. Hoidon on perustuttava luottamuksellisuuteen, ja hoidossa on ensisijaisesti otettava huomioon päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä etu ( PHL 7 ja 8 §). Päihdeongelmaisella vangilla on oikeus saada vastaavia päihdehuollollisia palveluja kuin vapaudessa ottaen huomioon vankeinhoidon säännökset.

Toimintaperiaatteet

Systemaattista päihdetyötä on tehty yhteiskunnassa jo pitkään, myös monissa vankiloissa meillä ja muualla. Näin on kokemusten, tutkimusten ja kokeilujen kautta kertynyt eräitä keskeisiä ammatilliseen ja tulokselliseen päihdetyöhön perustuvia toimintaperiaatteita ja -käytäntöjä. Toimintaperiaatteet heijastavat myös niitä arvoja, joihin vankeinhoito yhteiskunnassamme on sitoutunut.

Vankeinhoidon päihdetyön toiminta-periaatteet:

• Vankiloiden päihdetyö perustuu tutkittuun tietoon, moniammatilliseen työskentelyyn ja lähityöhön, eettisesti kestäviin periaatteisiin sekä yhteistyöhön yhteiskunnan eri asiantuntijatahojen kanssa.
• Arvio vangin työ- ja toimintakyvystä, vangin tarpeet sekä tiedossa olevien riskitekijöiden huomioonottaminen ovat perustana toimintoihin ohjaamiselle ja laitossijoitukselle
• Päihteiden käyttöön, välittämiseen ja niihin pakottamiseen, velkomiseen, rahanpesuun jne. liittyvä vankilarikollisuus estetään.
• Päihtyneenä esiintymiseen puututaan heti. Päihderikkomusten seuraamukset ovat vankien tiedossa ja mahdollisimman yhdenmukaiset eri laitoksissa.
• Päihdeongelmaisen vangin avuntarpeisiin vastataan aina, yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
• Päihteettömyyttä edistävä toiminta on monipuolista ja kannustavaa. Siihen osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen, vangin omatoimisuuteen ja vastuunottoon sekä niiden vahvistamiseen.
• Vankilassa tehtävä päihdetyö on kokonaisvaltaista ja sen eri toimintalinjat tukevat toisiaan.
• Päihdetyötä ja sen eri osa-alueita seurataan ja arvioidaan säännöllisesti.

2 PÄIHDETYÖN TOIMIJAT

Vankilan päihdetyö on koko henkilökunnan asia

Päihdestrategian toteuttaminen edellyttää koko henkilöstön sitoutumista ja osallistumista osaltaan vankilassa tehtävään päihdetyöhön sekä omalla tehtäväalueella että laitoksen kokonaisuudessa. Työntekijäkunta on tärkein ja vaikuttavin tekijä vankiloiden päihdetyössä. Vain työntekijöiden kautta päihdetyö tulee osaksi vankeinhoidon arkipäivää.

Vankilan johdon tehtävä on vastata päihdestrategian tavoitteiden toteutumisesta omassa laitoksessa sekä huolehtia tarvittavasta tiedotuksesta, koulutuksesta ja työnohjauksesta. Henkilöstön täydennyskoulutus ja päihdestrategian laitoskohtainen syventäminen varmistaa osaltaan päihdetyön kehittymisen koko vankeinhoidossa.

On jokaisen työntekijän vastuulla, että päihteiden käyttöön aina havaittaessa puututaan, että siihen liittyvät tekijät ennakoidaan ja ennaltaehkäistään ja että työntekijä osaltaan tukee ja motivoi vankeja päihteettömyyteen. Lähityö vankien kanssa on avain toimivaan päihde-ehkäisytyöhön.

Yhteistyö on voimaa

Yhteistyötahojen, mm. Kriminaalihuoltoyhdistyksen, kuntien, Vankien päihdehuoltoprojektin (VP-projekti), seurakuntien, vankilalähetystyön, Suomen Punaisen Ristin (SPR), Nimettömien Alkoholistien (AA), Nimettömien Narkomaanien (NA), Vapautuvien Tuki ry:n jne., vankilatyöllä voi olla merkittävä vaikutus yksittäisen vangin kuntoutumiselle irti päihteistä. Toimivat linkit yhteistyötahoihin ovat tärkeät sekä henkilön joutuessa vankilaan ja hänen siellä ollessaan että hänen vapautuessaan.

Vastuun päihdeongelmiensa selvittämisestä kantaa vanki itse. Vankilan henkilökunnalla, yhteistyötahoilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä on merkittävä rooli kuntoutumiselle suotuisien olosuhteiden luomisessa. Tavoitteena on tarjota apua ja tukea sekä järjestää tarpeenmukaista toimintaa niin, että vangin omat positiiviset voimavarat saadaan toipumisessa käyttöön.

3 VANKEINHOIDON PÄIHDETYÖN TOIMINTALINJAKOHTAISET TAVOITTEET

Huumekysymykseen törmätään vankeinhoidossa nykyisin päivittäin, siksi on välttämätöntä, että päihdetyö tuodaan osaksi vankilan perustyötä, johon koko henkilökunta osallistuu. Päihteettömyyden tukeminen liittyy kaikkeen toimintaan, niin luotaessa vangeille ammatillisia ja koulutuksellisia valmiuksia kuin vankien työtoiminnassa tai laitosturvallisuuden ylläpidossa. Päihteiden käytön saaminen hallintaan on usein ratkaiseva tekijä vangin menestymiselle muussa tavoitteellisessa toiminnassa.

Vangin tunteminen ja lähityöskentely on avain tehokkaaseen päihde-ehkäisytyöhön.

Vankeinhoidon päihdetyölle asetetut päämäärät edellyttävät, että kaikki toimintalinjat (päihteiden tarjonnan, kysynnän ja haittojen ehkäisy sekä kuntoutusjatkumon turvaaminen) ovat käytössä vankiloissa. Arvio vangin päihteiden käytöstä ja tiedot huumerikollisesta toiminnasta määrittävät sen, mitä toimia kulloinkin tarvitaan. Päihdetyön eri toimintalinjojen on oltava tasapainossa ja täydennettävä toisiaan. Toimintalinjakohtaiset tavoitteet velvoittavat vankiloita kehittämään toimintaansa parhaan käytännön luomiseksi. Toisaalta toiminnan lähtökohtana tulee aina olla yksittäisen vangin tilanne, jotta toteutettavat toimet kohdentuvat oikein.

3.1. Päihteiden tarjonnan ehkäisy vankeinhoidossa

Päihteiden tuontia, valmistusta ja levittämistä sekä käyttöä vankiloissa sekä vankilasta ulospäin suuntautuvaa päihderikollisuutta estetään puuttumalla niihin aktiivisesti ja johdonmukaisesti

Lähityö avain muutokseen

• Olemalla vuorovaikutuksessa vangin kanssa, lähityöllä voidaan sekä ennakoida ja ehkäistä että estää vangin päihteiden käyttöä ja päihderikollista toimintaa. Lähityön menetelmin voidaan myös tukea vankia rikoksettomaan ja päihteettömään elämäntapaan sekä ohjata ja motivoida häntä hoitoon.

Turvalliset tilat

• Vankiloiden tila- ja toimintajärjestelyillä luodaan edellytykset valvoa sitä, ettei päihteitä pääse vankiloihin eikä esiinny niissä.
• Rakentamalla pieniä, toimivia laitoksia ja osastoja, jotka ovat helposti valvottavissa ja tekniseltä rakenteeltaan sellaisia, että ne ovat tarkastettavissa, ehkäistään päihteiden esiintymistä vankilassa.

Toimiva valvontajärjestelmä

• Systemaattisella valvonnalla ja tarkastustoiminnalla estetään päihteiden esiintyminen vankilassa.
• Vankiloiden päihdevalvonta- ja tarkastustoiminta on oma järjestelmällinen kokonaisuutensa, joka nivelletään luontevaksi osaksi vankilan kaikkea toimintaa.

Seuranta ja arviointi varmistavat

• Valvonta- ja tarkastustoiminta ja sen tulokset ovat jatkuvan seurannan alaisia. Toiminnan arvioinnissa hyödynnetään myös vankilan ulkopuolisia asiantuntijoita.

Oikeus päihteettömyyteen

• Vangilla on oikeus suorittaa vankeusrangaistuksensa päihteettömässä ympäristössä, jossa häntä ei painosteta päihteiden käyttöön. Vanki sijoitetaan hänen niin halutessaan erityiseen päihteettömään laitokseen tai osastolle, jossa päihteettömyys voidaan varmistaa esim. testauksin.
• Lähityöllä ja siihen liittyvällä valvonnalla, tutkinnalla ja vankien sijoittelulla laitoksiin ja osastoille vaikutetaan mahdolliseen vankien piirissä ilmenevään, usein rikolliseen alakulttuuriin siten, että kaikilla vangeilla on turvalliset ja päihteettömyyttä tukevat olosuhteet.

Häiriöiden ehkäisy

• Päihteiden välittämiseen ja muuhun päihderikollisuuteen vankilassa syyllistyneet vangit sijoitetaan tarvittaessa häiriöiden estämiseksi erilleen muista vangeista. Heidänkin osaltaan pyritään vaikuttamaan siihen, että päihderikollinen toiminta saadaan loppumaan ja päihteetön elämäntapa vahvistuu.

3.2. Päihteiden kysynnän ehkäisy vankeinhoidossa

Päihteiden kysyntää vähennetään järjestämällä vangille turvallinen ja virikkeinen ympäristö, tarjoamalla mielekästä tekemistä, edistämällä vangin valmiuksia päihteettömään ja rikoksettomaan elämäntapaan sekä ehkäisemällä päihde-ehtoisen alakulttuurin syntymistä

Mielekäs toiminta ehkäisee

• Vankilan toimintamuotoja kehitetään tukemaan ja motivoimaan päihteetöntä elämäntapaa tarjoamalla erityisiä päihdekuntoutusohjelmia, mielekästä työtä ja koulutusta sekä harrastusmahdollisuuksia, joihin liitetään päihteettömyyttä ja muuta elämänhallintaa tukevia elementtejä.
• Toiminnan tavoitteena on vangin elämäntilanteen ja toimintakyvyn paraneminen. Tämä merkitsee sellaisten toimintatapojen ja ohjelmien luomista, joiden avulla vanki voidaan motivoida päihteettömyyteen. Vankilaolosuhteet ja vankilakulttuuri kehitetään sellaisiksi, että päihteettömyyden noudattaminen on mahdollista ja tavoiteltavaa. Vankiloiden kokemuksen mukaan vangin kannalta mielekkäällä työllä ja siihen liitetyillä päihteettömyyttä tukevilla toimilla on päihteiden kysyntää vähentävä vaikutus.

Tuntemus ja läsnäolo ehkäisee

• Työntekijöiden aktiivisella läsnäololla vankien toiminnoissa, vangin tuntemisella ja positiivisella vuorovaikutuksella sekä selkeillä, yhdenmukaisilla menettelytavoilla luodaan sekä päihteiden vastaista yhteisöllisyyttä että kehitetään vangin omaa vastuunottoa ja seuraamusajattelua.
• Monen vangin päihteiden käytön taustalla ja sen ylläpitäjänä on voimakas itsestä tai ympäristöstä johtuva ahdistus, tai välittömän mielihyväkokemuksen hakeminen seurauksista piittaamatta. Avoimella ja luottamuksellisella vuorovaikutuksella sekä havaittujen jännitteiden purkamisella voidaan osana vankeinhoidon perustyötä vähentää houkutusta tai painetta päihteiden käyttöön.

Virikkeellinen ympäristö ehkäisee

• Vankilan toimintaolosuhteita päihteettömyyden tukemisessa kehitetään tilajärjestelyillä sekä tarkoituksenmukaisella vankien sijoittelulla.
• Asumisen heikko taso ja virikkeettömyys aiheuttavat viihtymättömyyttä ja saattavat siten lisätä vankien halua päihteiden käyttöön.

Päihdekuntoutusjatkumo turvaa

• Vangilla on mahdollisuus suunniteltuun päihdekuntoutukseen koko vankeusrangaistuksensa ajan. Tämä on toteutettavissa vankiloiden alueellisella ja/tai valtakunnallisella työnjaolla ja yhteistyöllä, jossa tarvitaan myös vankilan ulkopuolisia yhteistyökumppaneita, kuten vangin kotikuntaa ja päihdehuoltoyksiköitä.
• Tavoitteena on luoda portaittaisia kuntoutumisjatkumoita kuntoutukseen sitoutuville. Päihdekartoitus, päihdeneuvonta, päihdeohjelmista tiedottaminen sekä hoitosuositukset tarjotaan jokaiselle päihdeongelmaiselle vangille. Päihdekuntoutus on tuloksekkainta silloin, kun se kytketään muihin yhteiskunnassa selviytymistä tukeviin toimiin.

Vapaaehtoistyö kunniaan

• Vankiloissa tuetaan vapaaehtoisjärjestöjen (SPR, uskonnolliset yhteisöt, Vapautuvien Tuki ry. jne.) sekä vankien omaehtoista päihteettömyyteen tähtäävää toimintaa (AA, NA, A-killat).

3.3. Päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisy

Ehkäistään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja, jotka kohdistuvat käyttäjiin itseensä, muihin vankeihin, henkilökuntaan ja muuhun yhteiskuntaan

Tarttuvat taudit ehkäistävä

• Vankilassa on toimivat menettelytavat päihteiden käytöstä aiheutuvien tarttuvien tautien (HIV/AIDS, hepatiitit) leviämisen ehkäisyyn.
• Lähityö on keskeinen keino myös päihdehaittojen ehkäisyssä ja selville saannissa.
• Mahdollisuus terveystarkastuksiin ja terveysneuvontaan päihteiden haittavaikutuksista turvataan kaikille. Laitoksessa on toimivat järjestelyt, joilla ehkäistään huumeiden käytöstä aiheutuva tartuntatautivaara (mm. helposti saatavilla puhdistusaineita, joita vangit voivat käyttää tartuntatautien ehkäisemiseksi).

Rikollinen alakulttuuri estettävä

• Laitoksilla on toimivat menettelytavat ehkäistä päihde-ehtoisen alakulttuurin syntyminen ja siitä aiheutuvia haittoja esim. vankilan sisäinen huumerikollisuus, vankien ja heidän läheistensä painostaminen, turvattomuus.
• Päihteiden haittavaikutuksista tiedotetaan aktiivisesti. Ennaltaehkäisyn ja valvonnan keinoin ehkäistään päihde-ehtoisten alakulttuurien ja niihin liittyvien ilmiöiden synty vankien keskuudessa. Vankien omaisille ja muille vierailijoille järjestetään tiedotusta päihderikollisuuden ja päihdehaittojen ehkäisystä ja hoidosta vankiloissa.

Edellä kuvattujen toimintalinjakohtaisten tavoitteiden pohjalta kukin vankeinhoitolaitoksen yksikkö laatii oman tarkennetun päihdestrategiansa ja konkreettiset toimintaohjelmansa vuoden 1999 aikana.