Seksuaalirikoslainsäädäntö uudistui ja uudessa laissa suostumuksella on enemmän painoarvoa. Lapsi ei kuitenkaan ole koskaan ikänsä puolesta kykenevä antamaan suostumustaan seksuaaliseen toimintaan aikuisen kanssa, ja sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on lapsenraiskaus. Polut seksuaalirikokseen ovat monisyisitä ja on varsin yleistä, että tuomittu näkee uhrin yhteisvastuullisena seksuaalirikoksessa.

Seksuaalirikoslainsäädännön muutos lisää seksuaalirikoksista tuomittujen määrää vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Rikosseuraamuslaitoksessa seksuaalirikoksista tuomituille tarjotaan kuntoutusta osana rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tavoitteena on madaltaa tuomittujen uusimisriskiä ja lisätä rikoksettoman elämäntavan valmiuksia.

Seksuaalirikosten ennaltaehkäisyssä turvallisuus ja kuntoutus kytkeytyvät toisiinsa: tekijöihin vaikuttamalla pyritään vähentämään potentiaalisten uhrien määrää, lisäämään turvallisuutta sekä vähentämään seksuaalirikosten aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.

Uudessa seksuaalirikoslainsäädännössä suostumuksella on entistä enemmän painoarvoa

Seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus astui voimaan 1.1.2023, ja siinä korostuvat aiempaan verrattuna henkilön itsemääräämisoikeus ja vapaaehtoisuus. Esimerkiksi raiskauksen tunnusmerkistö täytyy, jos henkilö on sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, joka ei ole osallistunut tekoon vapaaehtoisesti.

Seksuaalisesta ahdistelusta voidaan tuomita henkilö, joka on lähettänyt seksuaalissävytteisiä viestejä tai kuvia tai paljastellut itseään ilman toisen osapuolen suostumusta. Aiemmin seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön täyttyminen edellytti fyysistä kosketusta. Uudella lailla pyritään myös suojaamaan lapsen oikeutta koskemattomuuteen ja turvaamaan lapsen kasvu ja kehitys.

Seksuaalirikoksista tuomittujen uusimisriskin madaltaminen ja rangaistuksen täytäntöönpano – lähihistoriasta nykypäivään

Vaikka seksuaalirikoksia koskeva lakimuutos on uusi, on Rikosseuraamuslaitos toteuttanut seksuaalirikoksesta tuomittujen kuntoutusta osana täytäntöönpanoa jo vuodesta 1999. Tällöin Rise otti käyttöön Kuopion vankilassa ensimmäisen, korkeariskisille seksuaalirikoksista tuomituille tarkoitetun ryhmämuotoisen STOP-ohjelman. Ohjelman tavoitteena oli madaltaa tuomitun uusimisriskiä eli vaikuttaa siihen, ettei korkeariskinen seksuaalirikoksista tuomittu jatka seksuaalirikosten tekemistä vapauduttuaan.

Seksuaalirikoksista tuomittujen uusimisriskin madaltamiseen keskittyvä työskentely ja STOP-ohjelman käynnistäminen Suomessa ei ollut sattumaa, sillä Rikosseuraamuslaitoksessa oli 1997 otettu käyttöön vangeille tarkoitettu Cognitive Skills -ohjelma. Niin sanottu What Works -ajattelu rikoksesta tuomittujen kuntoutuksen lähtökohtana oli alkanut vahvistua myös Suomessa 1990-luvun loppupuolella.

What works -ajattelun lähtökohtana on, että täytäntöönpanon aikainen kuntoutus kohdennetaan niin sanotun riskin, tarpeen ja vastaanottavuuden periaatteiden mukaan. Periaatteet ovat varsin yksinkertaiset: mitä korkeampi tuomitun uusimisriski on, sitä intensiivisempää ja pitkäkestoisempaa kuntoutuksen tulee olla. Kuntoutuksessa tulee siis huomioida myös tuomittuun liittyvät yksilölliset tekijät. Lisäksi kuntoutuksessa tulee käyttää menetelmiä, joiden on tutkimuksissa todettu madaltavan uusintarikollisuutta.

Koska kognitiivis-behavioraaliseen viitekehykseen perustuvista, strukturoiduista ja käsikirjamuotoon kirjoitettujen ohjelmien vaikuttavuudesta saatiin tutkimuksissa näyttöä, rikosperustainen ohjelmatoiminta alkoi vakiintua rikosseuraamusalalla niin kansainvälisesti kuin Suomessakin.

Vuonna 1998 oikeushallinnossa alettiin selvittää korkeariskisille seksuaalirikoksista tuomituille tarkoitetun erityisosaston perustamista Suomeen. Pari vuotta aiemmin Belgiaa oli ravistellut niin kutsuttu ”Belgian pedofiiliskandaali”, jonka myötä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käsiteltiin julkisuudessa laajasti. Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittu surmasi ja kohdisti raakaa väkivaltaa lapsiin melko pian ehdonalaiseen vapauteen siirryttyään. Tapaus herätti keskustelua myös Suomessa, jossa pohdittiin, voisiko vastaavanlainen tragedia tapahtua myös meillä.

Selvitystyön valmistuttua seksuaalirikoksista tuomituille perustettiin erityisosasto Kuopioon, ja myöhemmin vankilaan perustettiin myös toinen, niin kutsuttu ”seri-osasto”. Osastoilla toteutettiin kognitiivis-behavioraaliseen viitekehykseen perustuvaa, rikosperustaista STOP-ohjelmaa, johon osallistui korkeariskisiä seksuaalirikoksista tuomittuja. Ohjelma toteutettiin ryhmämuotoisena, ja sen tavoitteena oli madaltaa rikosten uusimisriskiä.

STOP-ohjelman kokonaiskesto oli kahdeksan kuukautta, ja se koostui kuntoutusohjelman lisäksi alussa ja lopussa toteutetuista uusimisriskiarvioista ja vaikutusten arvioinnista. STOP-osastot toimivat Kuopion vankilassa 1999–2007, minkä jälkeen toiminta siirtyi Riihimäen vankilaan. STOP-ohjelma korvattiin vuonna 2017 kanadalaisella STEP-ohjelmalla, jota vankilassa yhä käytetään.

Seksuaalirikoksista tuomituille tarkoitettua ohjelmatoimintaa laajennettiin vuonna 2012 Uusi suunta -yksilöohjelmalla (US-ohjelma), joka on tarkoitettu matalariskisille seksuaalirikoksista tuomituille miehille ja naisille sekä korkeariskisille niin sanottuna ryhmäkuntoutuksen tehosteena. Uusi suunta on nykyisin käytössä Rikosseuraamuslaitoksen asiakastyössä laajasti.

Piiloon jäävä rikollisuus tulee näkyväksi – seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistusajan suunnitelmallinen toteutus ja uusintarikollisuuden madaltaminen

Nyt eletään toukokuuta 2023. Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä seksuaalirikoksista epäiltyjen, syytettyjen ja tuomittujen määrät tulevat arvioiden mukaan kasvamaan tulevina vuosina. Seksuaalirikoksista tuomittujen määrän on arvioitu kasvavan noin 90 tuomitulla vuodessa vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa.

Seksuaalirikollisuus on saanut teknologian kehityksen myötä uusia muotoja. Sosiaalinen media ja internetin pimeä verkko tarjoavat uudenlaisia alustoja ja mahdollisuuksia seksuaalirikosten toteuttamiselle. Potentiaalisten tekijöiden on helpompi löytää ja kohdata potentiaalisia uhreja.

Seksuaalirikollisuuden piilorikollisuuden luonne haastaa ottamaan käyttöön uudenlaisia menetelmiä seksuaalirikosten torjuntaan. Toisaalta vuosikymmenten aikana on saatu tietoa uusintarikollisuuteen vaikuttavista työmuodoista ja seksuaalirikoskäyttäytymistä aikaansaavista ja ylläpitävistä taustamekanismeista.

Seksuaalirikosten ennalta estämisessä turvallisuus ja kuntoutus kulkevat käsi kädessä. Seksuaalirikoksen tekijöihin ja potentiaalisiin tekijöihin vaikuttaminen edellyttää viranomaisten, järjestöjen ja eri ammattilaisten yhteistyötä. Täytäntöönpanoviranomaisena Rikosseuraamuslaitos vastaa seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistuksen täytäntöönpanoista ja on siten jatkumoa esitutkintaviranomaisten ja tuomioistuinten toiminnalle.

Seksuaalirikosten ennalta estäminen seksuaalirikosten tekijöihin vaikuttamalla sopii luontevasti Risen toiminnan tavoitteisiin. Risessä kohdataan ne henkilöt, jotka on tuomittu seksuaalirikoksista. Vuonna 2020 vankilassa oli päivittäin keskimäärin 2800 vankia, joista 2104 oli vankeusvankia. Seksuaalirikoksista tuomittuja on 7 prosenttia kaikista vangeista, mikä on viidenneksi suurin vankiryhmä yhdessä varkausrikoksista tuomittujen kanssa. Suurimman vankiryhmän muodostavat väkivaltarikoksista tuomitut 40 prosentin osuudella.

Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on edistää tuomitun valmiuksia rikoksettomaan elämään sekä estää vankeusaikaista rikollisuutta. Täytäntöönpanoa ohjaa jokaiselle tuomitulle tehtävä yksilöllinen rangaistusajan suunnitelma.

Rangaistusajan suunnitelma sisältää tavoitteita, joilla kehitetään tuomitun valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. Seksuaalirikoksista tuomittujen kohdalla tämä tarkoittaa, että täytäntöönpanon aikana tulisi vaikuttaa seksuaalirikoksia aikaansaaviin ja ylläpitäviin uusimisriskitekijöihin esimerkiksi STEP- ja Uusi suunta -ohjelmien tai muiden kuntoutus- ja tukitoimintojen avulla.

Seksuaalirikoksiin johtavat ”polut” ovat kuitenkin monisyisiä, ja tämä edellyttää huolellista riskien ja tarpeiden arviointia sekä kuntoutuksen että turvallisuuden näkökulmasta. Korkeariskisten väkivalta- ja seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistusajan tulee olla erityisen suunnitelmallista.

Vuonna 2019 astui voimaan lakimuutos, jonka myötä korkeariskiset väkivalta- ja seksuaalirikoksesta tuomitut voidaan asettaa vuoden mittaiseen ehdonalaisvalvontaan, jos ”väkivalta- tai seksuaalirikoksesta vankeusrangaistusta suorittavan ja aikaisemmin vastaavanlaisesta rikoksesta vankeusrangaistukseen tuomitun vangin riski syyllistyä uuteen väkivalta- tai seksuaalirikokseen arvioidaan korkeaksi”. Vuoden mittaisen valvonnan aikana pyritään intensiivisen tuen kautta madaltamaan tuomitun seksuaalirikoksen uusimisriskiä ja edistämään tuomitun elämänhallinnan valmiuksia rikoksettomaan elämään.

On kuitenkin tärkeää, että etenkin korkeariskisten seksuaalirikoksen tekijöiden kuntoutus siviilissä jatkuu, vaikka täytäntöönpano päättyykin. Yhteistyössä Risen, sote-palvelujen, järjestöjen ja eri viranomaisten kanssa voidaan turvata asianmukaiset, uusimisriskin pienenemiseen tähtäävät tukipolut seksuaalirikoksista tuomituille ja siten ehkäistä inhimillistä kärsimystä, jota seksuaalirikokset aiheuttavat.

Lähteet:

Laki Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta, Luku 12:70§

Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2020

Rise - OM Tulossopimus 2023 (rikosseuraamus.fi)

Seksuaalirikoslaki - Oikeusministeriö (oikeusministerio.fi)

Taivaloja, N & Nurminen, N (2020): Potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden hoito, tuki ja kuntoutus. julkaisussa T Laajasalo (Toimittaja), Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? THL Raportti 17. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-587-