Toimintapolitiikat väkivallan ja sen uhan vähentämiseksi Vankeinhoitolaitoksessa

Työrymän raportti

Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2001

Toimia väkivallan vähentämiseksi selvittänyt työryhmä luovutti mietintönsä elokuussa 2001 Rikosseuraamusvirastolle. Työryhmän tuli huomioida sekä vankien välinen väkivalta ja vankien taholta henkilökuntaan kohdistuva väkivalta että henkilökunnan keskinäinen henkinen väkivalta.

Väkivallan vähentämiseen tähtäävien toimintapolitiikkojen tulee perustua vankeinhoitolaitoksen toiminnan ja puitteiden kokonaisuuteen. Asian jäsentämiseksi työryhmä päätyi 1) yleisen pohdinnan lisäksi käsittelemään asiaa 2) ennaltaehkäisyn, 3) tilanteessa toimimisen 4) selvittelyn ja seuraamusten sekä 5) tilanteiden jälkikäsittelyn näkökulmista.

Väkivallan määrittely vaihtelee tilanteen ja määrittelijän mukaan. Työryhmän lähtökohtana on, että väkivaltaa on paitsi fyysinen myös henkinen väkivalta. Väkivalta on aggressiivista käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on aiheuttaa vahinkoa ja /tai epämukavuutta kohteeksi joutuneille olivatpa he sitten tarkoituksellisia kohteita tai vain sattumalta paikalla.

Työryhmän näkemyksen mukaan tässä yhteydessä kattavin tapa väkivaltatilanteen toteamiseen on määritellä se koetun väkivallan kautta, ts. uhrin subjektiivisen kokemuksen kautta. Henkisen väkivallan osalta ei useinkaan ole olemassa muuta havaintoa tapahtumasta kuin kohteen subjektiivinen kokemus. Fyysisen väkivallan osalta tätä täydennetään havaittujen tapahtumien ja seurauksien perusteella.

Väkivalta on paitsi välitön uhkatekijä kohteelleen myös voimakkaasti ilmapiiriin vaikuttava tekijä. Itse asiassa valtaosassa väkivaltatapahtumista ei ole lainkaan fyysisiä seurauksia tai ne ovat hyvin lieviä ja niiden pitempiaikainen vaikutus kohteelleen onkin henkistä laatua.

Henkilökunta kokee vankien taholta koetun väkivallan ja sen uhan selvästi omaan hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja siinä viihtymiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Väkivalta aiheuttaa levottomuutta myös vankien keskuudessa. Väkivallan esiintyminen johtaa suhteellisen suoraviivaista toimintaa arvostavassa vankiyhteisössä usein varautumiseen ja väkivaltaiseen vastareaktioon tai vaihtoehtoisesti yritykseen paeta väkivallan uhkaa laitosta vaihtamalla tai hakeutumalla pelkäämisen takia eristykseen verrattavaan yksin asumiseen. Mikäli väkivallan takana on järjestäytynyttä toimintaa kuten huumekauppaa, jengiytymistä jne. on väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuneen asema vieläkin huonompi.


Kyselytutkimuksen perusteella jonkinlaisen väkivallan kohteeksi oli edellisen 12 kuukauden aikana joutunut noin 2000 vankiloiden työntekijää ja näistä fyysisen hyökkäyksen kohteeksi noin 330. Sisäisiä ilmoituksia Vankeinhoitolaitoksen henkilökuntaan kohdistuneesta väkivallasta tai sen uhasta on vuosittain tehty runsas sata; näistä noin 85 prosenttia on sanallisia uhkauksia. Tuomioistuimissa on vuosittain käsitelty 20-30 henkilökuntaan kohdistunutta väkivaltatapausta.

Vankien välisessä väkivallassa piiloon jäävä osuus on todennäköisesti suuri. Kurinpitotilastojen mukaan väkivaltatapauksia on vuosittain 30-40. Terveydenhuollon tekemässä seurannassa on tullut vuosittain esiin noin 70 tapausta.


Työryhmän näkemyksen mukaan väkivallan ja sen uhan vähentämiseen sekä esiintyvän väkivallan vaikutusten minimointiin tähtäävän toimintapolitiikan sisältönä on:

  • ehkäistä väkivaltatilanteita ennalta,
  • antaa valmiudet toimia väkivaltatilanteessa
  • turvata tapahtuneen väkivallan tutkinta sekä
  • huolehtia tapahtumien jälkikäsittelystä niin organisaation kuin tilanteisiin osallistuneiden henkilöidenkin osalta.

Vankilassa lieväkin väkivaltatapaus on aina vähintään järjestysrikkomus. Väkivaltaan tai sen uhkaan on puututtava aina ja mahdollisimman varhain. Puuttumiskynnyksen tulee olla matala, jotta hyväksytyn ja kielletyn käyttäytymisen raja tulee selväksi.

Työryhmän mukaan väkivallan vähentäminen edellyttää vankeinhoidon kaikkien osa-alueiden yhteistyötä. Lähtökohtana tulee olla vankilan toiminnan sisältö ja organisointi.

Väkivallan ehkäisyn kannalta ovat keskeisiä riittävän yhtenäiset toimintamallit suhteessa vankiin, vankeja ja toimintaa koskevan tiedon hallinta ja vankisijoittelu sekä mm. muun rikollisen toiminnan estäminen. Konfliktitilanteessa korostuvat harjoittelun kautta saatavat valmiudet, tilanteen johtaminen ja viestintä.

Väkivaltatapausten selvittämisen kannalta on tärkeää, että vankiloiden henkilöstö suorittaa tutkinnan oikein. Lievät tapaukset on itse kyettävä tutkimaan ja määräämään seuraamukset ammattitaitoisesti ja huomioiden myös oikeusturvakysymykset.

Väkivaltatapausten jälkikäsittelyyn kuuluvan tapauskäsittelyn perusteella voidaan arvioida, onko toimintatapoja syytä muuttaa. Aiemmista tapauksista voidaan oppia tarkastelemalla mm. olivatko ohjeet kunnossa, miten tiedonkulku toimi, oliko varustus tilanteeseen sopiva ja tuliko esiin joitakin erityisiä riskitekijöitä. Kriisitilanteiden jälkihoidolla pyritään ylläpitämään ja palauttamaan yksilöiden ja työyhteisön toimintakykyä. Myös vangille suunnattu kriisitilanteiden jälkeinen apu on tarpeen.

Henkilökunnan keskinäinen henkinen väkivalta ei ole problematiikaltaan erityisesti vankeinhoidollinen ongelma. Sen esiintymiseen vaikuttavat paljolti samat asiat kuin työilmapiiriin yleensäkin.

Henkilökunnasta kyselyyn vuonna 1997 vastanneista 23 prosenttia ilmoitti joutuneensa työtoverin tai esimiehen taholta henkisen väkivallan tai kiusaamisen kohteeksi edellisen 12 kuukauden aikana ja 54 prosenttia oli havainnut henkistä väkivaltaa työyhteisössä. Vaihtelu eri laitosten välillä oli suurta. Vuonna 2000 tehdyn työilmapiirikartoituksen mukaan 15 prosenttia vastaajista ilmoitti olleensa henkisen väkivallan tai kiusaamisen kohteena ja 56 prosenttia tiesi, että työyhteisössä joku tai jotkut olivat kohteena. Luvut ovat selkeästi vastaavien tutkimusten keskivertotuloksia korkeampia.

Henkilökunnan keskinäisen väkivallan vähentämistä koskeva osio on jäsennetty seuraavasti:

  • ennaltaehkäisy
  • tilanteessa toimiminen
  • tilanteen selvittäminen
  • tilanteen jälkihoito

Jäsennys vastaa ryhmittelyä, jota työryhmä on käyttänyt raportin aiemmassa osassa käsitellessään väkivalta- ja uhkaustapauksia, joissa tekijänä on vanki. Aiheen käsittely näistä näkökulmista palvelee työryhmän näkemyksen mukaan käytännön toimintaa.

1-2001Toimintapolitiikat väkivallan ja sen uhan vähentämiseksi Vankeinhoitolaitoksessa (pdf, 0.21 Mt)

 
Julkaistu 5.12.2013