Vilppulan avovankilan asiakkaat mukana yhteisöllisessä Elämänlanka-taideprojektissa

Iris Honderdos ja Arno Peeters ovat kiertäneet maailmaa jo kahdeksantoista vuotta työstäen taideprojekteja, jotka sisältävät tarinoita paikallisista yhteisöistä. Nyt vuoronsa sai Vilppulan avovankila. Taiteilijat ovat hakeneet ja suunnitelleet sopivaa projektia, joka esittelisi vankien elämää kunnioittavalla ja mielekkäällä tavalla. He vaikuttuivat siitä, kuinka Vilppulan avovankilassa ei ole aitoja, piikkilankoja tai kaltereita. Vankeja kohdellaan inhimillisesti ja heille on annettu paljon omaa vastuuta.

Vilppulan avovankilan työnjohtaja Mika Junikka kertoo, että taitelijaparin ehdottaessa yhteistä projektia avovankilan henkilökunta lähti avoimin mielin mukaan.

– Kaikkea uutta on tietyissä rajoissa mukavaa kokeilla varsinkin, jos koetaan, että projekti on mielenkiintoinen myös asiakkaillemme. Vankien kanssa on kivaa työskennellä ja heitä oppii paremmin tuntemaankin, kun on yhteisiä projekteja, Junikka sanoo.

Peetersin ja Honderdosin käyttämässä menetelmässä korostetaan taiteen kykyä opettaa ja sen mahdollisuutta antaa vastauksia elämää koskeviin tärkeisiin kysymyksiin. Vilppulan avovankilan erityisohjaaja Kirsi Lankinen kertoo olleensa uutena työntekijänä positiivisesti yllättynyt siitä, miten helposti projekti saatiin Vilppulassa vireille.

– Henkilökohtaisesti kannatan ajatusta ”taide kuuluu kaikille”, ja koska Mänttä-Vilppulan kaupunki haluaa profiloitua taidekaupunkina, pidän tärkeänä, että mahdollisuus taiteeseen annetaan kaikille sen asukkaille – vaikka väliaikaisillekin, Lankinen sanoo.

Taiteilijapari piti muutamia esittelyjä vankilassa ja kutsui vangit osallistumaan kahteen taidepohjaisen oppimisen tuokioon Serlachius-museo Göstaan. Teosta työstettiin Honderdosin johdolla noin kolmen viikon ajan. Prosessin aikana korostuivat keskustelut vankien kanssa heidän elämänsä käännekohdista. Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut julkisesti jakaa merkityksiä teostensa takana. – Vangit, jotka projektiin lähtivät, ovat sitä tunnollisesti ja innokkaasti työstäneet. Luulen, että kun teoksen idea valkeni, oli heidänkin mukavampi sitoutua hommaan ja työskentelyyn, Junikka kertoo.

– Prosessi oli varsin mielenkiintoinen monestakin näkökulmasta. Itse taideteoksen työstämistä oli hauska seurata ja vankeihin tutustui paremmin normaalista poikkeavassa ympäristössä, mutta toisaalta myös ryhmätyöskentelyn ja vankien keskinäisen vuorovaikutuksen näkökulmasta pidin tätä projektia hyödyllisenä ja hyvin avovankilan ideologiaan soveltuvana, Lankinen pohtii.

– Myös vangit itse yhtyivät näihin ajatuksiin haastattelujen perusteella: moni mainitsi projektin mukavaksi puoleksi yhdessä tekemisen. Lisäksi moni koki sietokykynsä kasvaneen ja kertoi oppineensa toimimaan paremmin ryhmässä myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten olisi tekemisissä. Muusta henkilökunnasta oli myös iso apu käytännön asioiden järjestämisessä ja projektin edetessä siitä tuli enemmän koko vankilayhteisön yhteinen.

Valmis taideteos koostuu seitsemästä kolme metriä pitkästä koivunrungosta, jotka vangit ovat itse kaataneet vankilan alueen metsästä. He ovat koristelleet rungot henkilökohtaisella elämänlangallaan, jota kuvastaa punainen köysi. Teräksiset pannat kuvaavat heidän elämänsä tärkeitä hetkiä. Rungot asetetaan pystyyn ympyräksi ja sijoitetaan vankilan kasvihuoneen lähelle paikkaan, jossa julkinen ja vankilan alue kohtaavat. Taiteilijat tallensivat tekijöiden ajatuksia työskentelystä projektissa podcast-muotoon, joita teokseen tutustuja pääsee kuuntelemaan QR-koodin kautta teoksen äärellä.

Lisätietoja:

Kirsi Lankinen, erityisohjaaja, kirsi.lankinen(at)om.fi.

Mika Junikka, työnjohtaja, mika.t.junikka(at)om.fi.