Lapsi vankilassa haastaa vankeinhoidon

Julkaistu 22.4.2008  Päivitetty 31.7.2013

Rikosseuraamusvirasto tiedottaa 22.4.2008

Vankivanhemman lapsi jää rikosseuraamustyön käytännöissä usein näkymättömiin. Tuore tutkimus suosittaa vankeinhoidolle ja lastensuojelulle selkeitä ohjeita lapsen edun arviointiin sekä käytäntöjä lapsisensitiivisen vankilatyön toteuttamiseen.

Tutkija Rosi Enroosin selvitys "Vankila lapsuudessa – lapset vankilassa" (2008) tuotti tietoa vankilassa varhais-lapsuuttaan viettävistä lapsista sekä niistä lapsen arjen ja kasvuolosuhteiden järjestelyistä, joihin vanhemmat ja viranomaiset osallistuvat lapsen saapuessa vankilaan sekä vankeustuomion aikana.

Kaikille Suomen naisvangeille tehdyn kyselyn mukaan vastanneista 145 naisesta sata kantoi äidillistä vastuuta yhteensä 213 lapsesta. Ajalla 2000-2006 vankilassa oli vanhempansa kanssa ollut noin sata lasta.

Alle kolmevuotias lapsi voidaan sijoittaa vanhempansa (yleensä äidin) mukana vankilaan nk. äiti-lapsi –osastolle. Vankeuslain mukaan sijoittamispäätös perustuu ensisijaisesti arvioon lapsen edun toteutumisesta. Valtaosa vankilaan sijoitetuista on ollut vankilassa muutamien kuukausien pituisen jakson. On kuitenkin myös lapsia, jotka ovat viettäneet vankilassa useita vuosia tai olleet vankilassa useaan otteeseen.

Toistaiseksi Suomesta puuttuvat valtakunnalliset suositukset ja ohjeet lapsen vankilaan sijoittamispäätöksen tueksi. Alustavan arvion mukaan lapsen edun tarkastelu onkin sijoittamispäätöstä tehtäessä jäänyt niukaksi, mitä osaltaan selittää niin vankeinhoitoa kuin lastensuojeluviranomaisten toimia ohjaavien lakien tuoreus (Vankeuslaki 2006, Lastensuojelulaki 2008).

Tutkimuksen mukaan vain harva äiti-lapsi -osastolla ollut äiti piti lapsen ottamista vankilaan ongelmallisena. Osa lapsista syntyi vankeuden aikana ja suuri osa kyselyyn vastanneista äideistä katsoi, ettei vaihtoehtoja lapsen vankilaan ottamiselle ollut. Henkilökunnan keskuudessa suhtautuminen oli ristiriitaisempaa. Toisaalta koettiin, että pienen lapsen etu on olla lähellä äitiään ja että vankila-aika saattoi tarjota lapselle äidin ongelmalatautuneeseen siviilielämään verrattuna mahdollisuuden tasapainoisempaan arkeen. Samalla kannettiin kuitenkin huolta siitä, että äidin tarpeiden rinnalla lapsen omat oikeudet voivat unohtua ja lapsen etu muuttua äidin eduksi.

Selvityksestä ilmenee, että vankilatyöntekijät ovat havahtuneet pohtimaan lapsen asemaa vankeinhoidon käytännöissä. Henkilöstön haastatteluissa rangaistusajan suunnitelma tiedostettiin mahdollisuudeksi tarkastella vankiäidin suhdetta lapseensa uudella tavalla. Toisaalta vastauksista kävi ilmi, että henkilökunnalla on vain rajalliset mahdollisuudet ydintehtäviensä ohessa tukea vankiäitejä näiden äidin roolissa sekä huomioida lasten erityistarpeita vankilan päivärutiineissa.

Rikosseuraamustyön eri toimijat osoittivat selvityksessä halua ja tarvetta tehdä lapsista näkyviä ja panostaa myös äidin vankeuden psykososiaaliseen ulottuvuuteen lapsen näkökulmasta. Tutkija Enroosin mielestä lapsen aseman ja edun arviointi tulee tulevaisuudessa ottaa jämäkämmin osaksi vankeinhoidon ja lastensuojelun kehittämistyötä ja käytäntöjä.

Lisätietoja:

Tutkija, YTM Rosi Enroos, Tampereen yliopisto, puh. 03-3551 7172/ sähköposti: Rosi.Enroos@uta.fi

Julkaisu ilmestyy Rikosseuraamusviraston julkaisusarjassa 1/2008 ja se on luettavissa sähköisessä muodossa Rikosseuraamusviraston verkkosivuilla osoitteessa:
http://www.rikosseuraamus.fi/43061.htm