Haastattelututkimus suomalaisvankiloista: Turvallisuus hyvällä tasolla – käytännöt kuitenkin vaihtelevat

Julkaistu 28.4.2009  Päivitetty 31.7.2013

Rikosseuraamusvirasto tiedottaa 28.4.2009

Kansainväliset suositukset vankiloiden turvallisuudesta on hyvin sisäistetty suomalaisessa vankeinhoidossa ja kotimaisessa lainsäädännössä. Suomen suljettujen ja avovankiloiden henkilökunnan ja vankien käsityksiä ja mielipiteitä laitosten turvallisuudesta selvittäneen tutkimuksen mukaan turvallisuuskäytännöt vaihtelevat kuitenkin suuresti vankiloittain.

YK:n yhteydessä toimivan Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutin (HEUNI) erikoissuunnittelija Mika Junninen haastatteli kesällä 2007 koko rikosseuraamusalaa koskevan turvallisuusstrategiatyön taustatutkimukseensa "Suomalaisten vankiloiden turvallisuudesta" 33 henkilöä, joista 27 oli Vankeinhoitolaitoksen virkamiehiä eri puolilta Suomea. Lisäksi haastateltiin kuutta vankia.

Tutkimuksen mukaan eritasoisia turvallisuusongelmia ilmenee kaikissa vankiloissa. Niihin varautuminen ja niistä selviäminen kuitenkin vaihtelee. Turvallisuusajattelun siirtäminen yksilötasolta yhteisötason turvallisuudeksi koettiin haastavaksi, ja jo uuden henkilökunnan koulutuksessa huomioon otettavaksi asiaksi. Lisäksi palo- ja pelastusharjoitusten suunnittelu ja käytännön harjoittelu koettiin puutteelliseksi.

Vankiloissa "sadan vuoden ero"

Vankiloiden rakenteellinen kunto vaihtelee myös suuresti. Toiset vankilat ovat nykyaikaisia uudisrakennuksia ja toisia kuvattiin "yli 100 vuotta vanhoiksi Museoviraston suojelemiksi muinaisjäännöksiksi". Vaikka vankien säilytysvarmuudelle rakennuksen iällä ei näyttäisi olevan merkitystä, niin vankilan seinien sisällä tapahtuvalle kaikelle muulle toiminnalle sillä on suurikin vaikutus.

Vanhat vankilat ovat ahtaita, ja niiden muunneltavuus on erittäin rajallista. Pienissä ja ahtaissa tiloissa vankeja on vaikeampi asuttaa ja henkilökunnan sekä vankien turvallisuutta on vaikeampi taata suositusten ja lakien vaatimalla tavalla. Myös uusinta turvatekniikkaa on tutkimuksen mukaan vaikea sijoitella "kirjaviin ja suojeltuihin" rakennuksiin.

Uusissa vankiloissa nykyaikaiset turvallisuusvaatimukset on sen sijaan voitu ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Erilaisia vankitoimintoja voidaan toteuttaa paremmin väljemmissä ja helpommin muunneltavissa tiloissa. Suljetuimmissa vankiloissa vankien kuljetukset tapahtuvat esimerkiksi maan alla, ja ulkoilut maan pinnan tason alapuolella. Eri osastoille ja kerroksille on erilliset ulkoilupihat ja kulkureitit kerroksiin.

Avovankiloissa turvallisuus on hyvin erilaista suljettuihin vankiloihin verrattuna. Avovankiloissa vangit asuvat siviilimäisemmissä oloissa itse avattavine ovineen muurittomalla alueella ja käyvät usein töissä vankila-alueen ulkopuolella. Avolaitokseen sijoittaminen perustuukin niihin sijoitettujen vankien luotettavuuteen.

Kunto huonontunut ja lisää jengiytymistä

Vankien kunto ja rikosten luonne vaihtelevat myös suuresti. Tutkimukseen haastateltujen mukaan 2000-luvun kasvava kehityssuunta on ollut vankien huonontunut fyysinen ja henkinen kunto heidän tullessaan vankilaan. Mitä huonommassa kunnossa vangit ovat, sitä suuremmaksi koetaan riski vankilan sisäiselle turvallisuudelle.

Toinen esiin tullut huolenaihe oli, miten kasvava jengiytyminen vaikuttaa vankiloiden turvallisuuteen jatkossa. Jengien jäsenet pyrkivät hallitsemaan vankilan järjestystä uhkailemalla ja painostamalla muita vankeja ja henkilökuntaa omaa vankeusajan mukavuuttaan ja rikosten jatkamista silmälläpitäen.

Työmäärän kasvaessa vankiloiden henkilökunta haastattelujen mukaan stressaantuu ja väsyy entistä enemmän. Ongelmia ja osittaista motivaatiokatoa ovat aiheuttaneet myös vankeinhoidon viime vuosien suuret rakenteelliset muutokset ja oman työnkuvan muuttuminen. Koetaan, että paperitöiltä jää entistä vähemmän aikaa käytännön vankeinhoitotyöhön, mikä etäännyttää vankilaturvallisuuden arjesta ja käytännöistä.

Uutta turvallisuusajattelua

– Tutkimus toimii jatkossa vankiloille laadittavan turvallisuusstrategian tausta-aineistona. Yksi turvallisuusstrategian tärkeimmistä tavoitteista on huonojen käytäntöjen karsiminen ja eri vankiloiden turvallisuuskäytäntöjen yhtenäistäminen. Hyvät käytännöt ja tekniset ratkaisut tullaan muuttamaan toimivaksi alan laaduksi, kertoo Rikosseuraamusviraston pääjohtaja Esa Vesterbacka.

– Uudessa turvallisuusajattelussa painotetaan myös rangaistusaikaisen toiminnan vaikuttavuutta vankien ja yhdyskuntaseuraamuksia suorittavien uusimisriskin vähentämiseksi. Siten hoidamme parhaiten tehtävämme yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä, sanoo pääjohtaja Vesterbacka.


Lisätietoja:
erikoissuunnittelija Mika Junninen, 050-44 346 86 ja ylitarkastaja Ari Juuti, 010 36 88456


Julkaisu ilmestyy Rikosseuraamusviraston julkaisusarjassa 5/2008 (HEUNI, Publication Series No. 58) ja se on luettavissa sähköisessä muodossa Rikosseuraamusviraston verkkosivuilla osoitteessa: http://www.rikosseuraamus.fi/46541.htm