Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta - Toimijat, prosessit ja sisällöt

Julkaistu 1.7.2010

Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemassa tutkimuksessa tarkastellaan ehdollisesti rangaistujen nuorten valvontaa, sen toimijoita, prosesseja ja sisältöjä. Tutkimusaineistona oli 1287 ehdollisvalvontaa, jotka olivat päättyneet vuoden 2007 loppuun mennessä. Aineisto kerättiin Kriminaalihuoltolaitoksen, nykyisen Rikosseuraamuslaitoksen, TYYNE-tietokannasta ja sitä analysoitiin tilastollisilla menetelmillä.

Tutkimus viittaa siihen, että ehdollisvalvontaan tulevat nuoret ovat monella tapaa valikoitunut nuorten ryhmä. Ehdollisvalvonnassa on nuoria, joiden teot ovat ainutkertaisia ja heidän elämäntilanteensa on verrattain hyvä. Vastaavasti valvonnassa on nuoria, joilla rikoskäyttäytyminen nivoutuu läheisesti heidän moninaisiin sosiaalisiin ja henkilökohtaisiin ongelmiinsa.

Nuorten ehdollisvalvottavien rikosalttius on yhteydessä useisiin demografisiin, sosiaalisiin suhteisiin, työ- ja opiskelutilanteeseen ja asenteisiin liittyviin tekijöihin. Tekijöistä päällimmäiseksi nousee kuitenkin valvottavan päihteidenkäytön tilanne: alkoholin käyttöön liittyvä rikollisuus on ehdollisvalvottavien perusproblematiikkaa.

Päihteiden sekakäyttö ja huumausaineet tuovat mukanaan lähinnä ongelmien kärjistymistä. Tästä selittyy myös se, että keskeisin valvonnan sisällöllisen rakentumisen vedenjakaja on valvottavan päihteiden käyttö. Mitä vaikeampia valvottavan päihdeongelmat ovat, sitä enemmän valvonnan sisällöissä keskitytään niihin.

Jos päihteiden käyttö ei nouse erityiseksi ongelmaksi, valvonnan sisällöissä rikoskeskustelut ja elämäntilannetekijät eli toimeentulon hankkinen sekä työelämään ja opiskeluun kiinnittyminen saavat alaa. Kriminaalihuollon asiakastyöntekijät saattavat olla jonkin verran taipuvaisia painottamaan valvottavan rikosalttiuteen kytkeytyvien asenteiden osuutta nuoren elämäntilanteen ja päihdeongelmien kustannuksella.

Tutkimus osoittaa, että ehdollisvalvonnan tavoitteet, sisällöt ja työskentelyn tulokset ovat yleisesti ottaen linjakkaita ja tulkinnallisesti ymmärrettäviä. Valvontatyöskentelyn yleinen tavoite on nuoren kiinnittymisen edistäminen ja tukeminen suhteessa ikäkauteen liittyviin instituutioihin. Välillisten yhteydenpitojen kasvu ja luvattomat vailla ilmoitusta olevat poissaolot valvontatapaamisista ovat valvonnan onnistumisen riskitekijöitä, jotka kertovat siitä, ettei nuori ole kiinnittynyt valvontaan. Kiinnittymättömyys elämänvaiheen muihin normatiivisiin instituutioihin antaa olettaa vaikeuksia myös valvontaan kiinnittymisessä.

Valvontaprosesseihin ja -käytäntöihin vaikuttavat valvottavien problematiikan ohella myös valvonnan organisatoriset järjestelyt ja kriminaalihuollon paikalliset toimintakulttuurit. Valvontojen järjestämisessä esiintyi verrattain paljon alueellisia ja kriminaalihuollon toimistojen välisiä eroavuuksia, jotka eivät selity ehdollisvalvottavien rikosalttiudesta tai muista heidän ominaisuuksistaan. Tästä kertovat esimerkiksi valvontojen lakkauttamisprosentit tai yksityisvalvojien käytön alueelliset erot.

Ehdollisvalvontaa toteuttavien yksityisvalvojien ammatillinen status ja koulutustaso ovat verrattain korkeita. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja nuoriso- ja vapaa-aikasektorin ammattilaisina toimivat henkilöt, jotka pääasiallisesti vastaavat nuorten yksityisvalvonnoista. He tekevät paljon arvokasta ja ilmaista valvontatyötä oman leipätyönsä ohessa.

Lisätietoja:
Timo Harrikari, YTT, dosentti, akatemiatutkija, puh. 0400 834 698

Julkaisu luettavissa julkaisusarjan sivulla .