Tampereen yliopiston tutkimus: Organisaatiomuutokset haastavat työhyvinvointia rikosseuraamusalalla

Julkaistu 13.8.2010

Muutokset työn organisoinnissa ovat tyypillinen huolenaihe rikosseuraamusalalla työskenteleville. Työn henkinen rasittavuus on lisääntynyt erityisesti vankiloissa, mutta myös yhdyskuntaseuraamustyössä ja rikosseuraamusalan keskushallinnossa.

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen toteuttaman uunituoreen kysely- ja haastattelututkimuksen "Naisten ja miesten työhyvinvointi ja tasa-arvo rikosseuraamusalalla" mukaan varsinkin vankeinhoidossa koetaan, että työntekijöiden ja työn määrä eivät vastaa toisiaan. Sekä vankeinhoidossa että rikosseuraamuslaitoksen keskushallinnossa naiset olivat yleensä työilmapiiriä kriittisimmin tarkasteleva ryhmä. Tutkimuksen mukaan kiireeseen ja jaksamiseen liittyy erityisesti naisia koskeva työmäärän epätasainen jakautuminen.

Alle puolet henkilöstöstä oli tyytyväisiä organisaatiolta saatavaan tukeen, organisaation tavoitteiden selkeyteen ja ymmärrettävyyteen. Lähiesimiestyö, eli omalta esimieheltä saatava kannustus ja oman esimiehen ja tämän alaisten väliset suhteet, saivat selvästi myönteisemmän arvion. Vielä tätäkin paremmin oman esimiehen katsottiin hallitsevan naisten ja miesten tasa-arvoisen kohtelun.

Palkkauksessa ja tasa-arvossa koettiin kehittämisvaraa

Kuitenkin vankeinhoidon ja keskushallinnon naisista monet pitivät naisten ja miesten palkkausta epäoikeudenmukaisena. Kriminaalihuollossa organisaation tavoitteisiin, johtamiseen ja esimiestyöhön sekä tasa-arvoiseen palkkaukseen oltiin selvästi tyytyväisempiä kuin vankeinhoidossa tai rikosseuraamusvirastossa. Yhdyskuntaseuraamustoimistot poikkesivat muista virastoryhmistä myös siinä, että siellä miesvastaajat olivat naisia kriittisempiä muun muassa esimiestyötä koskevissa arvioissaan.

Tasa-arvon osa-alueista kehittämisen varaa nähtiin eniten henkilöstöryhmien tasa-arvossa, mutta yleisesti myös ikätasa-arvossa ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Eriarvoista kohtelua oli koettu useimmin palkkauksessa, työmäärän jakautumisessa, tiedonsaannissa uusista tehtävistä ja työtehtävien jaossa. Syiksi arvioitiin usein asema, henkilökohtaiset ominaisuudet, mielipiteet, sukupuoli, ikä tai koulutustausta. Naiset kokivat sukupuolen eriarvoisen kohtelun syyksi miehiä useammin.

Tyytyväisimpiä yhteishenkeen ja arvostukseen olivat tyypillisesti yhdyskuntaseuraamustoimistoissa työskentelevät naiset ja miehet, jotka kokivat sukupuolten tasa-arvon myös yleisimmin myönteisesti. Tasa-arvon toteutumisessa näkivät sen sijaan puutteita tyypillisesti keskushallinnon ja vankeinhoidon naiset.

Yhteisesti jaettu myönteinen kokemus oli kaikilla tahoilla työtovereilta saatava apu. Mahdollisuudet itsensä ja osaamisensa kehittämiseen arvioitiin usein hyviksi tai kohtalaisiksi. Naiset pitivät mahdollisuuksiaan hieman parempina kuin miehet. Vankeinhoidossa mahdollisuudet nähtiin huonompina kuin muualla rikosseuraamusalalla.

Kiusaamista ja sukupuolista häirintää kokeneet sekä naiset että miehet

Erityisesti vankeinhoidossa työskenteleville naisille työyhteisön kielteiset ilmiöt – työpaikkakiusaaminen sekä sukupuolinen häirintä ja ahdistelu – olivat tuttuja sekä monille myös itse koettuja. Häirintä ja ahdistelu ei koske kuitenkaan pelkästään naisia, sillä esimerkiksi vankeinhoitolaitoksessa vartiointi- ja valvontatehtävissä toimivat miehet olivat kokeneet häirintää jonkun työyhteisön jäsenen taholta.

Asiakastyössä koettu häirintä oli yleisintä yhdyskuntaseuraamustyötä tekevillä naisilla. Lisäksi vankeinhoidon ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen työntekijöitä kuormittavat asiakastyöhön liittyvä väkivalta sekä uhkaavat tilanteet. Työpaikkakiusaamista, häirintää ja ahdistelua toivottiin yhteisen keskustelun kohteeksi aikaisempaa enemmän.

Tutkimusaineisto kerättiin silloisen organisaation mukaisesti Rikosseuraamusviraston, Kriminaalihuoltolaitoksen ja Vankeinhoitolaitoksen henkilöstöltä keväällä 2009. Tämän vuoden alusta kaikki kolme yhdistettiin yhdeksi koko rikosseuraamusalan viranomaiseksi Rikosseuraamuslaitokseksi. Kysely lähetettiin 1088 henkilölle, joista lomakkeen palautti 63 prosenttia. Kyselyaineistoa syvennettiin 17 haastattelulla.

Tutkimus pyrkii antamaan välineitä organisaation kehittämiselle kertomalla eri virastojen naisten ja miesten sekä eri henkilöstöryhmien kokemuksista työhyvinvointiin liittyen. Tutkimuksessa sivutaan rikosseuraamusalan eri organisaatioiden työkulttuureita ja niiden välillä ilmenevien erojen vaikutuksia työhyvinvointiin ja tasa-arvon toteutumisen mahdollisuuksiin.

Ajankohtainen kysymys alalla on se, millaisia vaikutuksia rikosseuraamusalan organisaatiomuutoksella on vallitseville työkulttuureille ja henkilöstön työhyvinvoinnille. Ennen nyt julkaistua tutkimusta rikosseuraamusalan työhyvinvointikysymyksiä ei ollut tarkasteltu sukupuolinäkökulmasta.

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusarjan sivulla .

Lisätietoja: Tampereen yliopisto, Minna Leinonen, projektipäällikkö, p. 03 - 3551 7262 , Rikosseuraamuslaitos, hallintojohtaja Heli Herna, p. 010 36 88419 ja erityisasiantuntija Leo Immonen, p. 010 36 88403