Riseläiset maailmalla – etu- vai takarivissä?

Julkaistu 26.9.2019

Vitsaillaan, että me suomalaiset olemme kansana epätavallisen kiinnostuneita siitä, mitä meistä ulkomailla ajatellaan. Pienikin moite tai kritiikki kansainvälisillä areenoilla nostaa kollektiivisesti suomalaisten niskakarvat pystyyn ja aiheuttaa pahimmillaan sinnikkäitä yrityksiä selittää asiat jälkikäteen parhain päin. Ajatellaan, että suomalainen ottaa hyvin tosissaan kaikki kehut, joita ulkomaalaiset Suomesta ja suomalaisesta järjestelmästä antavat, vaikka kyse olisi normaalista kohteliaisuudesta. Väitteessä saattaa olla joku totuuden siemen, sillä meillä ei ole pienenä maana päässyt historian varrella kehittymään samanlaista kansallista ylemmyydentunnetta omaa järjestelmää koskien kuin muualla voi olla asian laita. Mahdollisesti samasta syystä Pohjolan perillä ollaan tavallisesti oltu uteliaita siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu ja pyritty nöyrästi ottamaan oppia.

Pitkät perinteet kansainvälisillä areenoilla

Välillä on hyvä muistella, että kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen alallamme ei ole alkanut äskettäin. Historiankirjat tietävät esimerkiksi kertoa, että jo oikeusministeriön vankeinhoito-osaston ylijohtaja (1946–1969) Valentin Soine toimi aktiivisesti useilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Suomen valtion edustajana kansainvälisissä rikosoikeus- ja vankeinhoitokomissiossa 1946–1951, kansainvälisessä rikosoikeus- ja vankeinhoitosäätiössä (IPPF) vuodesta 1951 sekä YK:n rikollisuuden vastustamista ja vankeinhoitoa käsittelevässä Euroopan alueen neuvotteluryhmässä vuodesta 1951 alkaen. Jotkut virkamiehistä ehkä muistavat nähneensä toimistomme seinällä historiallisia 1940-luvun valokuvia liituraitaan pukeutuneista herrasmiehistä röyhyttelemässä sikareitaan näissä tärkeissä kokouksissa. Ajallinen jatkumo on ollut varsin pitkä, sillä esimerkiksi listassa mainittu IPPF kokoontui Suomessa viimeksi vuonna 2016. Silloin sitä isännöi Rikosseuraamuslaitoksen silloinen pääjohtaja Esa Vesterbacka. Hän jatkoi omalla kaudellaan (2005–2019) kansainvälisesti aktiivisten pääjohtajien ketjua, joihin lukeutui myös vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja K.J. Lång (1970–1997).

Toiminta kansainvälisissä järjestöissä on arkipäiväistynyt ja nykyään Rikosseuraamuslaitos on aktiivinen toimija monella areenalla. Eri foorumeita ovat niin YK kuin Euroopan neuvostokin ja oman alamme järjestöt European Organisation of Prison and Correctional Services (EuroPris), European Confederation of Probation (CEP) sekä maailmanlaajuisesti toimiva International Corrections and Prisons Association (ICPA). Asiantuntijoiden työryhmä- ja hallitustyöskentelyyn osallistumisen kautta näiden järjestöjen avulla saadaan jatkuvasti tärkeää panosta Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan ja laadun kehittämiseen.

Kansainvälisiä vierailijaryhmiä käy vuosittain 50–70.

EU-ulottuvuus näkyy Rikosseuraamuslaitoksessa erityisesti tuomioiden täytäntöönpanon siirtojen kautta. EU-jäsenvaltiot pyrkivät jatkuvasti tehostamaan menettelyjä, joilla EU-alueella annetut tuomiot tunnustettaisiin tehokkaasti ja henkilöt siirrettäisiin kotimaihinsa suorittamaan rangaistustaan. Järjestelmän sujuvuudessa on vielä parannettavaa, mutta yhteistyötä asian eteen tehdään monella tasolla – niin päättäjien pöydissä kuin alan järjestöissäkin.

Suomen EU-puheenjohtajuuden (1.7–31.12.2019) oikeusalan painopisteisiin on nostettu oikeusvaltioperiaatteen edistämisen lisäksi kysymys vaihtoehtoisista rangaistuksista eli yhdyskuntaseuraamusten lisäämisestä. Suomi ei tosin useiden EU-kumppaniensa tavoin kärsi vankiloiden yliasutuksesta. Esimerkiksi Ranskassa, Romaniassa ja Italiassa vankilat ovat tupaten täynnä aiheuttaen monia arjen hankaluuksia. Heinäkuussa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson veikin EU-kollegansa vierailemaan Suomenlinnan avovankilaan, jossa he saivat itse nähdä ja kokea, miten suomalaisessa avovankiloissa työskennellään.

Suomi sijoittuu hyvin kansainvälisessä vertailussa

Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet kehittävät omaa ammatillista osaamistaan myös erilaisten kansainvälisten kehityshankkeiden ja yhteistyöohjelmien kautta, joissa EU-rahoituksen merkitys on usein ratkaiseva. Kaiken kansainvälisen toiminnan tulee muun toiminnan tavoin tukea koko Rikosseuraamuslaitoksen yhteistä strategista tavoitetta. Tämä tavoite on uusintarikollisuuden vähentäminen.

Kansainvälisesti vankilukua vertaillaan usein ilmoittamalla vankien määrä suhteessa 100 000 asukkaaseen. Kansainvälisissä vertailuissa Suomen suhteelliset vankiluvut ovat erittäin matalia. Suomessa on 51 vankia 100 000 asukasta kohden, kun Ruotsissa sama luku on 59, Virossa 187 ja Venäjällä 375. Olemme jopa pohjoismaisessa vertailussa alhaisimman vankiluvun maa. Myös yhdyskuntaseuraamuksia käytetään paljon ja pyritään kohti avoimempia malleja, sillä tutkimusten mukaan avoimemmat olosuhteet rangaistusaikana vähentävät suljettuja olosuhteita paremmin uusintarikollisuutta.

Suomalainen rikosoikeudellinen täytäntöönpanojärjestelmä suosii selkeästi muuta maailmaa enemmän avoimia vaihtoehtoja kuten avovankiloita ja yhdyskuntaseuraamuksia. Vaikka toimimmekin näin, ei rikollisuuden määrä yhteiskunnassamme ole räjähtänyt käsiin. Tämä on asia, jota Suomeen tullaan katsomaan kaukaakin. Samaan tapaan kuin Suomen koulujärjestelmää, pidetään myös suomalaista rikosseuraamusjärjestelmää yhtenä maailman parhaista.

Vankiloissamme ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissamme vierailee vuosittain 50–70 kansainvälistä vierailijaryhmää, jotka useimmiten hakevat ajatuksia ja malleja oman järjestelmänsä ja lainsäädäntönsä parantamiseen. Vieraita käy Singaporesta Kaliforniaan, ja Kiinasta Liettuaan – kaikista maailman kolkista. Vaikka suomalainen rikosseuraamusjärjestelmä on monien yhteiskunnallisten, oikeudellisten, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden kokonaisuus, joka ei ole sellaisenaan muualle kopioitavissa, ovat monet kansainväliset kävijät vuosien varrella toivottavasti saaneet rohkeutta kokeilla uusia käytännön lähestymistapoja rangaistusjärjestelmänsä uudistamisessa. Vankiloissa, yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ja hallinnossa on aina auliisti kerrottu, miten järjestelmämme toimii.

Rikosseuraamuslaitoksella ei ole hävettävää kansainvälisessä seurassa. Tämä on hyvä muistaa maailmalla kulkiessa ja kotimaassakin. Vaikka toimialamme saattaa ulkopuolisen korvissa kuulostaa synkeältä, paljon tapahtuu ja paljon saadaan aikaan. Päinvastoin, ylpeyteen on hyviä perusteita. Ja tietenkin, tähän kohtaan suomalainen loppukaneetti: "Mutta aina on mahdollista parantaa, eikä koskaan voi tulla liian hyväksi!"

Eurooppalaiset oikeusministerit vierailivat Suomenlinnan avovankilassa heinäkuussa 2019.

Kuvat: Jussi Toivanen, Valtioneuvoston kanslia

Jätä kommentti

Tähdellä ( * ) merkityt kohdat ovat pakollisia.