Rikosseuraamuslaitoskin muuttuu – muutokset luovat mahdollisuuksia

Julkaistu 2.3.2020

Rikosseuraamuslaitoksen edeltäjistä käytettiin 2000-luvun alkupuolella vertauskuvana laivoja ylijohtaja Maija Kukkosen aloitteesta. Silloin kuvassa oli kolme laivaa. Vankeinhoitolaitos, Kriminaalihuoltolaitos ja Rikosseuraamusvirasto, jotka kaikki aloittivat toimintansa 1.8.2001 ja joiden kulkusuuntaa pyrittiin muuttamaan kohti yhteistä päämäärää, yhteistä visiota. Vaihtelevalla menestyksellä, mutta kuitenkin välttäen yhteentörmäykset.

Rikosseuraamuslaitosta organisaationa on muutettu 2000-luvulla useaan kertaan ja aina on tavoiteltu jotain aiempaa parempaa, aiempaa yhtenäisempää. Koska olen ollut tässä organisaatiossa ja sen edeltäjissä töissä varsin kauan, muistan monenlaisia organisaatiomalleja, toinen toistaan parempia tai vähemmän hyviä, katsontakannasta ja katsojastakin riippuen.

Nyt olemme taas uuden äärellä, Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiorakenteiden arviointi käynnistyi ennen joulua annetulla päätöksellä. Asetetun hankkeen taustalla ovat muun muassa viime keväänä julkistetut Rikosseuraamuslaitoksen rakenteiden ja toiminnan arviointi- ja Rikosseuraamuslaitoksen toiminta- ja asiakasprosessien tulevaisuus -raportit, joten paljon taustamateriaalia oli valmiina jo hankkeen käynnistyttyä.

Muutamia nostoja noiden raporttien yhteenvedoista on hyvä muistin virkistykseksi nostaa esiin, vaikka ne eivät olekaan meille vieraita. Niihin liittyviä kirjauksia on sekä Rikosseuraamuslaitoksen strategiakartassa että tulossopimuksessa.

  • strategian, ydintoiminnan ja asetettujen vaikuttavuustavoitteiden toimeenpanokyvyn osalta Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan voidaan kokonaisuutena arvioida olevan hyvällä tasolla
  • todellinen tuottavuuspotentiaali liittyy toimipaikkaverkoston uudistamiseen ja toiminnan keskittämiseen nykyisestä sekä sijoittamiseen lähelle yhteiskunnan muuta palveluverkkoa ja väestökeskittymää
  • toimeenpanokykyä heikentävät ongelmat liittyvät epäyhtenäisiin käytäntöihin ja toimintamallien puuttumiseen
  • toimintakulttuurin jännitteet heijastavat Rikosseuraamuslaitoksen strategian painopisteen muuttumista yhä voimallisemmin uusintarikollisuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävään toimintaan
  • asiakasvirta on kehittynyt siten, että vuositasolla asiakaskunta painottuu lyhytaikaisasiakkaisiin, mutta tarkasteluissa pitkäaikaisasiakkaiden osuus korostuu
  • seuraamusjärjestelmä on monimutkaistunut
  • päätösvallan käyttöä pitäisi delegoida, jolloin johtajille jäisi aikaa johtamiseen

Voimmeko olla tiennäyttäjiä muutoksen edellä?

Muutos on päivän sana, ollut jo vuosia. Enemmän kyse on siitä, miten me riseläiset pysymme muutoksessa mukana. Ehkä jopa kuljemme sen edellä tiennäyttäjinä. Ainoa varma asia on muutos. Toimintaympäristö muuttuu, yhteistyökumppanimme muuttuvat, asiakaskunta muuttuu, henkilöstö muuttuu, sen rakenne muuttuu ja koulutustaso muuttuu. Muutoksessa on kuitenkin muistettava jo tehdyn työn arvostaminen. Kukaan meistä ei ole tehnyt arvotonta työtä eikä keneltäkään saa viedä sitä iloa ja ylpeyttä, mitä hän on työssään kokenut. Jokaista ratkaisua tulee tarkastella sen oman historian valossa, vaikka vanhan sanonnan mukaan jälkiviisaus olisikin parasta viisautta.

Omassa työssäni Rikosseuraamuslaitoksessa muutos on aina ollut läsnä. Pitkä ura tässä organisaatiossa, Irwin Goodmanin sanoin liki kehdosta hautaan, ei ole tarkoittanut saman työn tekemistä, vaan työn tekemistä samassa organisaatiossa, jonka nimi ja rakenne ovat vaihdelleet.

Jossain mielessä minun työurallani on ympyrä sulkeutumassa, sillä ensimmäinen tehtäväni silloisessa oikeusministeriön vankeinhoito-osastossa oli niin kutsuttu laitosesittelijän tehtävä. Valmistelin ja esittelin liki kaikki tiettyjä laitoksia, pääosin Turun laitoksia, ja niiden henkilökuntaa ja vankeja koskevat asiat. Mukana olivat myös kiinteistöasiat ja kaikenlaiset yleishallintotehtävät. Oma joukkonsa oli vankien kantelut ja muut laitoselämään liittyvät kirjoitukset. Toki olin ollut jo tuota aiemmin töissä vankilassa ja työsiirtolassa, joten ihan untuvikko en ollut. Nykyisiin tehtäviini johtajana keskushallintoyksikössä kuuluvat monipuolisen yksikön johtaminen tehtäväalueina HR-johtaminen, talous ja hankinnat, tietopalvelut sekä laillisuusvalvonta ja kansainvälinen täytäntöönpano ja ratkaisuvaltaani muun muassa vankikantelut ja muitakin vankeihin liittyviä asioita. Ennen katsoin asioita valmistelijan ja esittelijän näkövinkkelistä ja nyt johtajan ja päättäjän.

Oman urani kannalta kaikilla tehtävillä ja työrooleilla on ollut tarkoituksensa, niilläkin, joihin en ehkä kaikkein suurinta intoa ole tuntenut. Työ on kuitenkin työtä ja sitä tekemään olen tähän organisaatioon tullut. Jos en kokisi Rikosseuraamuslaitoksen strategiaa ja arvoja, ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, usko ihmisen mahdollisuuksiin muuttua ja kasvaa sekä turvallisuus, tärkeiksi ja omikseni, en näin kauan tässä organisaatiossa olisi työskennellyt. Elämä ja työnteko omien arvojen vastaisessa organisaatiossa ja ympäristössä on omiaan heikentämään (työ)hyvinvointia eikä sitä parhaimmillakaan henkilöstöeduilla ja työnantajan tukitoimilla voida korvata. Pohjimmiltaan oma hyvinvointi ja sen myötä myös työhyvinvointi kumpuavat kuitenkin meistä jokaisesta itsestämme ja positiivinen asenne elämään sekä yksikin ystävällinen sana työpaikalla voi pelastaa työkaverin – ja jopa esimiehen päivän. Muutos on aina mahdollisuus. Uudistuva Rikosseuraamuslaitos, niin kutsuttu Rise 2.0, luo varmasti nykyistä paremmat puitteet kehittyvään rikosseuraamustyöhön, oman osaamisen kehittämiseen ja uusiin, mielenkiintoisiin tehtävänkuviin.

Hymyillään kun tavataan!

Mikä Rise 2.0? Lue verkkouutinen käynnissä olevasta työstä

Kommentit (1 kpl)

23.03.2020 klo 08:40 Heli Herna

Koronaelämää
Enpä osannut joulun jälkeen blogia kirjoittaessani kuvitella, missä tilanteessa ollaan kun kevät koittaa.
Rise2.0-hanke on omilla raiteillaan ja sitä pyritään viemään eteenpäin, mutta ei se enää ihan ykkösasiana nyt ole. Korona tuli ja muutti kaiken.
Poikkeusolot mullistivat koko Suomen elämän ja vaikuttavat paljon myös sekä henkilökunnan että rikosseuraamusasiakkaiden elämään. Monet asiakkaistamme ovat monella eri tavalla riskiryhmää ja meidän tulee heitä suojella samalla tavalla kuin yhteiskunnassa pyritään suojelemaan muitakin riskiryhmäläisiä. Ja samoin meidän tulee turvata heidän perusoikeutensa niin pitkälle kuin mahdollista, ihan samoin kuin muidenkin kansalaisten perusoikeudet turvataan.
Yksinkertaista kirjoitettuna, mutta ei niinkään yksinkertaista toteutettuna erityisesti vankiloissa. Ja omat haasteensa liittyy kyllä vapaudessa suoritettavien seuraamusten toimeenpanoon nykyisessä tilanteessa.
Tätä kirjoittaessani kuulin, että vielä tänään on odotettavissa mm. uusia rajoituksia maan sisäiseen liikkumiseen, joten vaikea on nähdä edes huomiseen. Tästäkin huolimatta työ jatkuu niin ohjeistusten ja suunnitelmien tekijöillä kuin niiden toteuttajilla. Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että viime viikolla laadittu ohje voi olla vanhentunut jo tällä viikolla.
Jokainen Rikosseuraamuslaitoksen virkamies tekee parhaansa omassa kohdassaan organisaatiota. Yhdessä tästä selvitään, yhdessä selviää koko Suomi.
Heli Herna
johtaja, Keskushallintoyksikkö

Jätä kommentti

Tähdellä ( * ) merkityt kohdat ovat pakollisia.