Ohje lääkehoidon toteuttamisesta vankiloissa (11/004/2020)

Rikosseuraamuslaitoksen ohje 11/004/2020

Toimivalta: Vankeuslaki 1640/2015 10 luku 11 § ja Tutkintavankeuslaki (1641) 6 luku 1 §

Voimassa: 1.10.2021 alkaen

Vastaanottaja: Rikosseuraamuslaitos

Lääkehoito on aina terveydenhuollon toimintaa riippumatta siitä, minkälaisessa ympäristössä sitä toteutetaan. Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa vangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Vankiloissa lääkehoidosta vastaa terveydenhuollon henkilökunta ja sitä toteutetaan vankiterveydenhuollon laatiman lääkehoitosuunnitelman mukaisesti. Vankilan ei tule käsitellä vangin lääkitystietoa omissa rekistereissään, vaan kaikki lääkitystiedot kuuluvat Vankiterveydenhuollon yksikön potilasrekisteriin.

Mikäli lääkkeitä ei voida luovuttaa vangin haltuun, jaetaan ne vankilan poliklinikalla potilaskohtaisiin dosetteihin. Lääkkeiden annon potilaskohtaisesta dosetista suorittaa ja valvoo pääsääntöisesti vankiloiden valvontahenkilökunta. Valvontahenkilökunta saa osallistua lääkkeiden antamiseen, mikäli se on suorittanut lääkehoidon koulutuksen, osaaminen on käytännössä varmistettu ja henkilö on saanut kirjallisen luvan osallistua lääkkeiden antamiseen luonnollista tietä (tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina).

Vankiterveydenhuolto varmistaa säännöllisesti valvontahenkilökunnan osaamisen niissä lääkehoidon tehtävissä, joita heidän odotetaan työssään tekevän ja huolehtii uusiin tehtäviin perehdytyksestä. Rikosseuraamuslaitos vastaa yhdessä Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa siitä, että valvontahenkilökunnalla on mahdollisuus suorittaa lääkkeiden antamiseen tarvittava pätevyys sekä siitä, että lääkehoito on vangille turvallista.

Virkamies on vastuussa oman osaamisensa ylläpitämisestä ja siitä, että toimii lääkehoitoa toteuttaessaan oman osaamisensa ja lääkkeenantolupansa sisältämissä rajoissa. Lääkehoito sisällytetään muun ammattitaidon ja ammatillisen kehittymisen arvioinnin ohella vuosittain käytävään tulos- ja/tai kehityskeskusteluun lähiesimiehen kanssa.

Koulutus

Rikosseuraamuslaitoksen koulutuskeskus vastaa siitä, että lääkkeiden antamiseen osallistuvan valvontahenkilöstön perustutkintoon sisältyy riittävästi koulutusta lääkkeiden antamiseen. Valvonnan lääkkeenanto (Vallu) – koulutuksen järjestämisestä ja näytön vastaanottamisesta vastaa Vankiterveydenhuollon yksikkö. Lääkkeenantoluvan allekirjoittaa lääketieteestä vastaava vankiterveydenhuollon lääkäri. Työntekijä on vastuussa oman osaamisensa ylläpitämisestä ja siitä, että toimii lääkehoitoa toteuttaessaan oman osaamisensa ja lääkkeenantolupansa sisältämissä rajoissa. Vankiterveydenhuollon lääkehoitosuunnitelmassa kuvataan yksityiskohtaisesti lääkkeenantokoulutuksen tavoitteet, sisältö ja arviointi sekä käytännön osaamisen varmistaminen ja kirjallisen luvan saaminen.

Vangin lääkkeiden hallussapito

Vangin lääkkeiden hallussapidosta päättää aina Vankiterveydenhuollon yksikön lääkäri (vankeuslaki 10 luku 10 §, tutkintavankeuslaki 6 luku 7 §). Tämä säännös koskee ainoastaan lääkkeitä, mutta ei lääketieteellisistä syistä käytettäviä esineitä tai laitteita. Esimerkiksi insuliinikynän hallussapidosta päättää lääkäri, mutta verensokerimittarin hallussapitoa koskeva pyyntö on käsiteltävä vankilassa omaisuuden hallussapitoa koskevien säännösten mukaisesti.

Lääkkeen haltuun antaminen vankipotilaalle on lähtökohta. Jos lääkäri siitä poikkeaa, tulee tätä koskeva arviointi tehdä yksilöllisesti. PKV- ja N-lääkkeitä sekä erikseen joitain muita tiettyjä lääkkeitä (esim. pregebaliini ja gabapentiini) ei anneta vangille haltuun vaan ne otetaan aina valvottuna. Lääkkeiden hallussapidosta päättävän lääkärin tulee aina punnita lääkkeiden hallussapitoon liittyvät riskit vankilassa. Esimerkiksi insuliinikynän haltuun antamiseen voi liittyä turvallisuusriskejä, kuten esimerkiksi vangin itsetuhoisuus. Mikäli lääkkeitä ei anneta vangin haltuun, vankiterveydenhuolto kirjaa päätöksen perusteet sairauskertomukseen.

Joskus saattaa ilmetä tarve turvallisuusperusteiseen lääkkeiden haltuunottoon. Tällöin asia tulee käydä läpi terveydenhuollon henkilökunnan kanssa ja arvioitava sekä lääketieteellisiä että turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Mikäli lääkäri päättää, että vanki ei saa pitää turvallisuusperustein hallussaan hänelle määrättyä lääkitystä, varmistetaan hänen lääkityksensä saaminen muulla tavoin.

Lääkkeen anto vangille

Vankiterveydenhuollon on huolehdittava siitä, että lääkkeiden antamiseen osallistuva valvontahenkilökunta on perehdytetty lääkkeiden käsittelyyn. Lääkkeitä antaessa valvontahenkilökunnan tulee tarkistaa huolellisesti vangin nimi dosetista tai annosjakelupussista ja varmistaa lääkkeen anto oikealle henkilölle. Lääkkeet annetaan vangille suoraan valmiiksi jaetusta potilaskohtaisesta dosetista tai annosjakelupussista. Ylimääräisiä lääkkeidenjakovaiheita ei tule tehdä, kuten lääkkeiden siirtämistä dosetista lääkekuppiin lääketarjottimelle, sillä ne lisäävät lääkitysturvallisuuteen liittyviä riskejä ja voivat siten vaarantaa potilasturvallisuuden.

Vankiterveydenhuollon henkilökunta tekee arvion siitä, mitkä lääkkeet on otettava valvotusti ja ohjeistaa valvontahenkilökuntaa asiasta. Valvotulla lääkkeiden antamisella tarkoitetaan sitä että, vanki ottaa lääkeannoksen henkilökunnan valvoessa lääkkeen nauttimisen. Huomioitava on, että potilaalla on aina halutessaan oikeus kieltäytyä hoidosta ja lääkkeiden ottamisesta. Lääkkeen antavan henkilön tulee raportoida terveydenhuoltohenkilökuntaa kaikista lääkkeenottoon liittyvistä poikkeamista ja palautettava lääkkeet vankiterveydenhuoltoon.

Tarvittaessa annettavat itsehoitolääkkeet

Tarvittaessa otettavia itsehoitolääkkeitä ovat esimerkiksi ilman reseptiä saatavat päänsärkyyn käytetyt kipulääkkeet ja kuumetta alentavat lääkkeet. Vartijat voivat antaa vangeille näitä lääkkeitä silloin kun terveydenhuollon henkilökunta ei ole paikalla. Kaikki tarvittaessa annetut lääkkeet tulee kirjata ja kirjauksesta tulee käydä ilmi mitä lääkettä on annettu, kuinka paljon on annettu, kellonaika milloin lääke on annettu, kenelle lääke on annettu ja kuka lääkkeen on antanut. Annettujen lääkkeiden antamisesta tehdyt kirjaukset tulee ilmoittaa terveydenhuollolle Vankiterveydenhuollon yksiköstä saatavan lomakkeen mukaisesti. Vankilan ei tule käsitellä kyseistä lomaketta rekistereissään, vaan kyseiset tiedot kuuluvat Vankiterveydenhuollon yksikön potilasrekisteriin.

Lääkkeiden säilytys

Lääkkeiden säilytystilojen on oltava vankilassa asianmukaiset. Lääkedosetit tulee säilyttää lukitussa kaapissa tai laatikossa lukitussa asuinosaston toimistossa tai vankilan päivystyksessä. Lääketurvallisuuden kannalta on tärkeä varmistua myös siitä, etteivät lääkkeet ole asiattomien ulottuvissa tai päädy muun kuin potilaan käyttöön. Asuinosastolla voidaan säilyttää lukollisessa tilassa pieni määrä tarvittaessa annettavia itsehoitolääkkeitä, kuten esimerkiksi särkylääkkeitä.

Lääkitystietojen salassapito

Vankien terveystiedot ja potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat lain nojalla salassa pidettäviä, joten vangin lääkitystiedot eivät saa näkyä valvontahenkilökunnalle. Lääkelistat laitetaan dosetteihin siten, että lääkitystiedot jäävät näkymättömiin dosettia vasten ja nähtäväksi jää potilaan nimi sekä lääkkeen jakoajat. Potilasturvallisuuden varmistamiseksi lääkkeenantajan on kuitenkin ensiaputilanteissa tiedettävä lääkitystiedot. Siten vankiterveydenhuollon sairaanhoitajan on pyydettävä vangilta kirjallinen suostumus tulotarkastuksen yhteydessä lääkitystietojen antamiseen tällaisten ensiaputilanteiden varalle. Suostumusta koskeva lomake täytetään potilastietojärjestelmässä. Salassapitovelvoite sisältää myös lääkkeen saajan oikeuden yksityisyyteen lääkkeenantotapahtuman aikana.

Siviililääkityksen jatkaminen tulovaiheessa

Vangin siviililääkitystä jatketaan tulovaiheessa siviililääkityksen mukaisesti, kunnes Vankiterveydenhuollon yksikön henkilökunta on tarkistanut lääkityksen. Vangilla tulee olla mukana lääkemääräykset tai vangin mukanaan tuomissa lääkepakkauksissa tulee olla kiinni apteekin tulostamat tarralappuohjeet, joista on todennettavissa, että lääkkeet on määrätty kyseiselle henkilölle. Mikäli vangilla on mukanaan enemmän kuin viisi lääkepakkausta, kokonaislääkityksestä tulee konsultoida puhelimitse viimeistään seuraavan päivän aikana Helsingin, Turun tai Vantaan poliklinikan sairaanhoitajaa.

Lääkitystä jatketaan reseptikeskuksen voimassa olevien määräysten mukaisesti, kunnes Vankiterveydenhuollon yksikön lääkäri on tarkistanut lääkityksen ja tehnyt siihen tarvittavat muutokset. Tämän jälkeen vangin omia siviilistä tuomia lääkkeitä säilytetään varastossa vangin omien tavaroitten joukossa.

Lääkehoito kuljetuksen aikana

Vankiterveydenhuollon sairaanhoitaja jakaa lääkemääräyksen mukaisen määrän lääkkeitä dosettiin kuljetukseen mukaan. Mikäli vangille annetaan tarvittaessa reseptivapaita särkylääkkeitä kuljetuksen aikana, tulee tämä aina dokumentoida ja saattaa asia vankiterveydenhuollon tietoon. Tieto lääkkeen annosta toimitetaan ensisijaisesti sähköpostitse tai tarvittaessa vankiterveydenhuollosta saatavalla lomakkeella.

Vankilan henkilökunta huolehtii, että vangin lääkkeet tulevat kuljetukseen mukaan. Lääkkeet säilytetään kuljetuksen aikana suljettavassa asiakirjataskussa muiden vangin asiakirjojen kanssa. Mikäli vangilla ei ole lääkkeitä, on siitä hyvä laittaa mukaan maininta "Ei luovutettavaa lääkedosettia”.

Lääkehoito poistumisluvan aikana

Vankiterveydenhuollon sairaanhoitaja huolehtii, että vangilla on lääkemääräyksen mukainen määrä lääkkeitä dosetissa tai lääkepussissa poistumisluvan ajaksi.

Lääkehoito ulkopuolisen sijoituksen aikana

Vankeuslain 8 luvun 9 §:ssä säädetään toimintaan osallistumisesta vankilan ulkopuolella. Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa sijoituksen aikaisesta mahdollisesta lääkehoidosta, mikä tarkoittaa sitä, että ulkopuolisen sijoituksen aikana tehdyistä lääkemuutoksista on neuvoteltava aina Vankiterveydenhuollon yksikön kanssa.

Lääkehoito valvotun koevapauden aikana

Valvottuun koevapauteen sijoitetun lääkitystietoina kirjataan asiakastietojärjestelmään niiden lääkkeiden vaikuttavat aineet, jotka näkyvät päihdetestissä positiivisena tuloksena. Järjestelmään ei kirjata lääkkeen nimeä, eikä annoskokoa. Lääkkeitä koskevia tietoja ei saa säilyttää paperisena.

Valvotun koevapauden aikana henkilöllä on oikeus käyttää lääkärin hänelle määräämää lääkitystä, mutta hänellä on velvollisuus todistaa tällaisen lääkemääräyksen olemassaolo. Määrättyjä lääkkeitä tulee aina käyttää lääkärin antaman määräyksen mukaan.

Opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoito vankiloissa

Kun paikalla ei ole terveydenhuollon henkilökuntaa, voi lääkehoitoon koulutettu ja perehdytetty valvontahenkilökunta antaa opioidiriippuvaisten korvaushoidossa oleville heidän korvaushoitolääkityksensä. Korvaushoidossa noudatetaan terveydenhuollon henkilökunnan antamaa ohjeistusta lääkkeen antamisesta ja lääkitys tulee toteuttaa niin, ettei muita vankeja ole samaan aikaan paikalla. Korvaushoitolääkkeitä käsiteltäessä ja säilytettäessä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta niin, että lääkitysvirheet ja väärinkäytön riskit minimoidaan.

Rajattu lääkkeenantolupa kiireellisissä tapauksissa

Koska terveydenhuollon henkilökunta ei työskentele vuorokauden ympäri, vankiterveydenhuolto voi tarvittaessa antaa valvontahenkilöstölle perehdytyksen ja rajatun lääkkeenantoluvan tiettyjen ensiapuvalmisteiden käyttöön.

Lääkejäte

Vanhentuneet itsehoitolääkkeet ja lääkkeet, joilla ei ole enää käyttäjää, tulee toimittaa vankiterveydenhuoltoon hävitettäväksi.

Lääkepoikkeama

Kun huomataan, että lääkehoidossa on tapahtunut virhe tai lääkehoito ei ole sujunut suunnitelman mukaan, konsultoidaan poliklinikkaa ja tehdään lääkepoikkeamailmoitus. Lääkepoikkeama voi tapahtua potilaan lääkehoidon toteuttamisen kaikissa eri vaiheissa. Poikkeama voi olla lääkkeen antajasta riippumaton, kuten esimerkiksi tilanne, jossa dosetista puuttuu lääkkeitä tai dosetissa on vangin mukaan väärät lääkkeet.

Poikkeama voi olla myös lääkehoidon toteuttajasta johtuva, esimerkiksi vangille annetaan vahingossa väärät lääkkeet tai lääkkeet putoavat lattialle. Lääkepoikkeamailmoitus voidaan tehdä myös läheltä piti – tilanteesta, jossa virhe havaitaan ennen sen tapahtumista. Lääkepoikkeamailmoituksesta on olemassa valmis lomake, johon täytetään perustiedot ja ilmoitus toimitetaan poliklinikalle. Lääkepoikkeamailmoituksen tarkoituksena ei ole etsiä syyllistä tapahtuneelle, vaan pohtia kuinka jatkossa vastaavanlainen tilanne voidaan välttää.

Pääjohtaja Arto Kujala

Erityisasiantuntija Ulla Knuuti