Kuntouttava toiminta - Päihdetyö

Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaista noin 80 prosentilla on ongelmia päihteiden käytön kanssa. Päihdeongelma on myös yksi keskeinen rikollista elämäntapaa ylläpitävä tekijä. Rangaistusajan suunnitelmaa laadittaessa arvioidaan muun muassa päihteiden käyttöä ja käytön yhteyttä rikollisuuteen, päihdekuntoutuksen tarvetta sekä sitä millainen kuntoutus asiakkaalle sopisi ja mihin hän itse olisi valmis sitoutumaan. Vankeusaika on hyvä paikka pysähtyä ja miettiä ratkaisukeinoja päihdeongelmaan.

Pääasiassa Vankiterveydenhuollon yksikön (VTH) toteuttama päihdehoito käsittää muun muassa päihdearvion, vieroitushoidon, päihdehaittojen vähentämistyön, päihdepsykiatrisen hoidon sekä opioidiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoidon.

Päihdetyö vankiloissa

Vankilaan saavuttaessa kartoitetaan asiakkaan päihteiden käyttöä ja tarvittaessa aloitetaan lääkkeellinen vieroitushoito, annetaan tietoja päihteiden vaikutuksista ja niiden käyttöön liittyvistä terveysriskeistä sekä kerrotaan vankilassa ja vapaudessa tarjolla olevasta päihdekuntoutuksesta.

Kaikki vangit, joiden rangaistusajan suunnitelmassa mainitaan tavoitteena päihteiden käyttöön vaikuttaminen, ohjataan päihdetyön ohjaajan vastaanotolle. Vanki voi myös aina itse hakeutua keskustelemaan päihteiden käytöstään. Tämän jälkeen pohditaan, millaisesta päihdekuntoutuksesta vanki hyötyisi.

Vankiloissa käytetään lyhyitä motivointiohjelmia, joiden tavoitteena on jakaa tietoa ja motivoida muutokseen. Pidemmät ryhmämuotoiset ohjelmat perustuvat useimmiten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sisältäen rikoksetonta ja päihteetöntä elämäntapaa tukevia tehtäviä ja keskusteluja. Ryhmämuotoisen kuntoutuksen lisäksi toteutetaan päihdekuntoutusta yksilötyönä, sillä kaikki vangit eivät halua tai sovellu ryhmämuotoiseen toimintaan.

Yksilökeskusteluja käydään myös motivoitaessa ryhmämuotoiseen päihdekuntoutukseen sekä monien ryhmämuotoisten ohjelmien oheis- tai jatkohoitona. Lisäksi vangeilla on useissa vankiloissa mahdollisuus osallistua vertaisryhmätoimintaan, kuten AA-, NA-, A-kilta- tai Kris-toimintaan.

Päihteettömyyttä tukevat myös muut toiminnot

Usein vankien ongelmana eivät ole ainoastaan päihteet vaan päihdeongelma on kietoutunut muihin arjessa selviytymisen vaikeuksiin, kuten koulutuksen ja työkokemuksen puutteeseen, somaattisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä rikolliseen elämäntyyliin. Siksi on tärkeää, että myös näihin asioihin kiinnitetään huomiota. Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaat hyötyvät usein myös muista työmuodoista, jotka sisältävät päihteetöntä elämäntapaa tukevia elementtejä, vaikka eivät varsinaista päihdekuntoutusta olekaan.

Kuntoutuminen vankilassa on tuloksekkainta silloin, kun se kytketään muihin yhteiskunnassa selviytymistä tukeviin toimiin. Vangin osallistuminen toimintoihin pyritään järjestämään siten, että opiskelu, työ ja vapaa-ajan harrastukset muodostavat integroidun päiväjärjestyksen tai jatkumon päihdekuntoutuksen kanssa. Erityisen tärkeää on korostaa perheen ja muiden päihteettömyyttä tukevien yhteyksien säilyttämistä ulospäin sekä vankilan ulkopuolella olevien palvelujen saavutettavuutta vankilassaoloaikana sekä jatkumona tuomion päätyttyä.

Päihdekuntoutuksen tarpeessa olevia vankeja voidaan sijoittaa myös vankilan ulkopuoliseen päihdehoito- tai kuntoutuslaitokseen enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos sen todetaan edistävän kuntoutumista. Vanki voidaan sijoittaa päihdekuntoutuslaitokseen myös valvotun koevapauden ajaksi.

Päihteettömyys on vankilaturvallisuutta

Suljettujen laitosten osastosijoittelu mahdollistaa sen, että kuntoutuksessa mukana olevat vangit asuvat samalla osastolla, jossa he sitoutuvat päihteettömyyteen. Myös kaikki avolaitokset ovat päihteettömiä laitoksia, joihin pääsyn ehtona on sitoutuminen päihteettömyyteen ja satunnaistesteihin.

Päihteet kuuluvat kiinteänä osana vankiloiden alakulttuuriin ja päihteiden salakuljetusta laitoksiin on vaikea kokonaan estää. Kaikkia vankilaan tulevia ei voida perusteellisesti tarkastaa, sillä erilaiset tarkastustoimenpiteet puuttuvat vankien ja muiden tarkastettavien henkilöiden perustuslailla suojattuihin oikeuksiin. Tästä johtuen samoihin tavoitteisiin pyritään lievemmin keinoin, sallimalla erilaiset tarkastukset tietyissä tilanteissa ja tietyin edellytyksin.

Vankilaturvallisuutta palvelee se, että henkilökunta tuntee vangit ja ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman pian. Tehokkaalla päihdevalvonnalla pyritään estämään päihteiden tulo vankilaan, niiden käyttö vankilassa ja vankilasta käsin ohjautuva huumerikollisuus. Lähityöllä ja siihen liittyvällä valvonnalla, tutkinnalla ja vankien sijoittelulla laitoksiin ja osastoille vaikutetaan mahdolliseen vankien piirissä ilmenevään alakulttuuriin siten, että kaikilla vangeilla on turvalliset ja päihteettömyyttä tukevat olosuhteet.

Vankien päihteettömyyttä valvotaan virtsa-, veri- ja sylkitestein sekä puhalluskokein. Vanki voidaan velvoittaa testaukseen, jos on syytä epäillä, että hän on päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen. Vanki voidaan erityistilanteissa velvoittaa antamaan näyte myös ilman epäilyä päihteiden vaikutuksen alaisena olosta. Esimerkiksi tiettyjen lupien ja sijoittamisen ehtona on, että vanki suostuu testaukseen ja pyydettäessä antamaan virtsa- tai sylkinäytteen tai suorittamaan puhalluskokeen.


 
Julkaistu 14.11.2019