Arviointi vankeuden alkaessa luo suunnan kohti rikoksetonta elämäntapaa

Ar­vioin­nin pe­rus­teel­la teh­ty ran­gais­tusa­jan suun­ni­tel­ma sekä hen­ki­lön oma roo­li suun­ni­tel­man to­teu­tuk­ses­sa mah­dol­lis­ta­vat sen, että elä­mä voi van­keu­den jäl­keen jat­kua il­man ri­kok­sia.

Vankilaan ehdotonta vankeusrangaistusta suorittamaan tuomitun henkilön rangaistus alkaa arvioinnista. Pidemmän tuomion saaneet, tutkintavankeuden kautta vankeuden aloittaneet käyvät läpi arvioinnin, jonka aikana Rikosseuraamuslaitoksen asiakasarviointiyksikkö laatii rangaistusajan suunnitelman tulevalle vankeuskaudelle.

– Arvioinnissa tarkastellaan henkilön riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin sekä henkilön yksilöllisiä tarpeita, joilla tätä riskiä voidaan vähentää ja lisätä valmiuksia elää rikoksetonta, hyvää elämää. Samassa yhteydessä myös arvioidaan, mitä ja miten vankeusaikaisia toimia olisi hyvä toteuttaa, jotta riski vankilaan palaamiselle laskisi, Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Sanna Riila sanoo.

Olennaista on, että arviointi ja rangaistusajan suunnitelma laaditaan yhteistyössä vankilaan tuomitun henkilön kanssa.

– Vaikka arvioinnissa pyritään mahdollisimman objektiiviseen lopputulokseen, on tärkeää pyrkiä luottamukselliseen ja kunnioittavaan vuorovaikutustilanteeseen. Tällä tavoin arviointihaastattelussa on mahdollista päästä keskustelemaan avoimesti niistä tekijöistä, joilla on ollut vaikutusta rikoksiin syyllistymiselle, Riila kuvailee.

Osalle riittää kartoitus, toisinaan tarvitaan vaativaa arviointia

Arviointi jakautuu perusarviointiin sekä vaativaan arviointiin.

– Tämä rajanveto on osin keinotekoinen, koska ihmisen käyttäytymisen ja elämän arviointi on aina vaativaa, Riila muistuttaa.

– Joitain ennusteita voidaan tehdä, mutta lopulta ihmisen yksilöön liittyvät tekijät joko vahvistavat tai romuttavat olemassa olevat teoriamallit.

Kaikille vankilaan tuomituille ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista tehdä perustavanlaatuista syvää arviointia.

– Usein riittää, että kartoitetaan ihmisen elämäntilanne vankilaan tullessa ja käydään läpi asioita, jotka ovat johtaneet vankilaan päätymiseen. Sen jälkeen mietitään yhdessä keinoja, millä vankeusaikana ja sen jälkeenkin voitaisiin auttaa siten, että riski uusiin tuomioihin vähenisi.

On myös tilanteita, jolloin on perusteltua pysähtyä hieman syvällisemmin ihmisen elämäntilanteen äärelle. Silloin puhe on vaativasta arvioinnista.

– Tilanteet, joissa puhutaan vaativasta arvioinnista, liittyvät yleensä siihen, että vankilaan tuomitun tilanne arvioidaan ennakkotietojen tai käytettävissä olevien taustatietojen perusteella syystä tai toisesta erityistä tarkastelua edellyttäväksi. Usein se liittyy myös tiettyyn kohderyhmään kuulumiseen, Riila avaa.

Nuoret ja alaikäiset, naiset, psyykkisesti heikosti voivat, vakavaan seksuaali- tai muuhun väkivaltaan toistuvasti syyllistyvät ja jengirikollisuuteen kiinnittyneet ovat sitä kohderyhmää, jota katsellaan usein vaativan arvioinnin silmälasien läpi.

– Ei siksi, että he yksilöinä olisivat ”vaativia”, mutta heillä on usein tarpeita, joita on hyvä arvioida huolella ja kohdennetuin menetelmin. Nuoret kohdataan nuorina ja heitä arvioidaan heille soveltuvilla menetelmillä ja aikuiset väkivaltarikolliset heille kohdennetuilla menetelmillä.

Arviointi tuottaa suunnitelman, suunnitelman toteuttaminen tukee rikoksettomuutta

Vaativasta arvioinnista puhutaan usein myös silloin, kun staattiset riskitekijät osoittavat, että rikoksen uusimisriski vaikuttaa korkealta. Silloin yleensä on tarpeen tehdä tarkempi arvio ja arvioida dynaamisten riskitekijöiden merkittävyyttä.

– Tutkimustulokset osoittavat, että tietyillä rikoksiin liittyvillä riskitekijöillä on suurempi merkitsevyys. Tiedetään esimerkiksi, että eri syistä johtuvat impulssikontrollin häiriöt yhdistettynä päihdeongelmaan voivat lisätä väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä, Riila sanoo.

– Lohdullista on, että näihin molempiin on mahdollista vaikuttaa.

Arvioinnin arvo ei siis ole arvioinnissa sinänsä, vaan siinä, mitä se tuottaa. Se osoittaa työskentelyn painopisteet ja huolella tehtynä se tuottaa yksilöllisen työskentelysuunnitelman. Tällaisen suunnitelman toteuttaminen edellyttää paljon Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöltä, mutta myös monialaista yhteistyötä sidosryhmiltä.

– Vaativan arvioinnin kohderyhmä on erityisen herkkä siinä, että he tarvitsevat saumattomuutta palveluiden nivelvaiheissa, mukana kulkemista, tarvittaessa palvelujen räätälöimistä ja myös intensiivistä tukea silloin, kun oma sisäinen kontrolli ei siihen vielä riitä, Riila toteaa.

Rikoksettomaan elämäntapaan tähtäävän työskentelysuunnitelman keskiössä on kuitenkin aina henkilö itse ja on tärkeää, että hänellä itsellä on aktiivinen rooli sekä oman suunnitelmansa laatimisessa, että sen mukaisen toiminnan toteuttamisessa.

Lisätietoja:

erityisasiantuntija Sanna Riila, asiakasprosessien ohjausyksikkö
puh. 050 4420915, sanna.riila@om.fi