Onko rais­kaa­ja hir­viö?

Seksuaalirikokset herättävät syvää inhoa ja pelkoa yhteiskunnassa. Erityisesti raiskausta on pidetty erittäin vakavana ja vahingollisena rikoksena, joka aiheuttaa valtavaa tuskaa ja kärsimystä uhreilleen. Se on teko, joka rikkoo toisen ihmisen fyysisiä ja henkisiä rajoja, ja sen seuraukset voivat olla pitkäaikaisia ja syvällisiä. Tämä herättää ymmärrettävästi vahvoja tunteita ja vihaa tekijöitä kohtaan, eikä syyttä. Samanaikaisesti varsinkin meidän Rikosseuraamuslaitoksessa on kuitenkin pohdittava, miten seksuaalirikollisia voidaan kuntouttaa, jotta he eivät uusisi rikoksiaan.

Yhteiskunnan näkökulmasta on selvää, että raiskaus on moraalisesti tuomittava teko. Raiskaajat ovat vastuussa teoistaan, ja heidän on vastattava niistä oikeusjärjestelmän edessä. Heidän tekonsa ovat vahingollisia ja väärin, ja heille tulee langettaa oikeudenmukainen rangaistus. Kuitenkin se, että pelkistämme raiskaajat ”pahoiksi hirviöiksi” voi olla haitallista monella tapaa, sillä tällainen yksinkertaistava ajattelu voi estää meitä ymmärtämästä seksuaalirikosten taustalla olevia syitä. Seksuaalirikoksiin syyllistyneet eivät ole homogeeninen ryhmä, ja heidän motiivinsa, taustansa ja psykologiset profiilinsa voivat vaihdella suuresti. Osa tekijöistä voi olla itsekin kokenut traumaattisia kokemuksia, mikä ei tietenkään oikeuta heidän tekojaan, mutta auttaa meitä ymmärtämään monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Seksuaalirikollisuus on monimutkainen ja vaikea ilmiö, joka vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja toimintaa. Uhrien oikeudet ja heidän tarpeidensa huomioiminen ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta samalla on pohdittava keinoja, joilla voidaan ehkäistä rikoksia ja auttaa tekijöitä muuttamaan käyttäytymistään. Yhteiskunnan tehtävä on suojella kansalaisiaan. Seksuaalirikollisten onnistunut kuntoutus vaatiikin vahvaa sosiaalista tukea ja seurantaa, jotta voidaan varmistaa, että kuntoutusohjelma toimii ja rikollinen ei uusi rikoksiaan. Seksuaalirikoksista tuomittujen kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että heille voidaan tarjota vankeusaikana palveluja, ohjelmia ja tukea muutoksen tekemiseen turvallisessa ja häiriöttömässä ympäristössä. Lisäksi tarvitaan työllistymistä tukevia ohjelmia, asumisjärjestelyjä ja mentorointia, jotta tuomionsa suorittaneet seksuaalirikolliset voivat löytää paikkansa yhteiskunnassa, jossa he voivat elää ilman pelkoa ja syrjintää.

Raiskaajat tekevät kauheita tekoja, ja heidät on saatettava vastuuseen teoistaan. Kuitenkin yksinkertaistamalla heidän tekojensa syyt ja motiivit pelkästään pahuudeksi, menetämme mahdollisuuden ymmärtää ja käsitellä seksuaalirikoksia tehokkaasti. Jotta voisimme tehokkaasti ehkäistä seksuaalirikoksia, meidän on ymmärrettävä niitä tekijöitä, jotka johtavat tällaiseen käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan kuntoutusohjelmat voivat vähentää uusintarikollisuutta. Jos tekijöitä kuitenkin pidetään pelkästään pahoina ja hirviöinä, voi tämä estää yhteiskuntaa investoimasta kuntoutusohjelmiin, jotka voisivat auttaa rikollisia muuttamaan käyttäytymistään ja sitä kautta estää uusia rikoksia.

Yhteiskunnalla on vastuu luoda olosuhteet, joissa seksuaalirikoksia tapahtuu mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa sekä rikollisten rankaisemista että ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämistä, kuten seksuaalikasvatusta, mielenterveyspalveluiden parantamista ja väkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmien tukemista. Seksuaalirikollisten kuntouttaminen on monimutkainen ja haastava prosessi, joka vaatii aiheen monipuolista tarkastelua ja vahvaa yhteiskunnallista tukea. On tärkeää, että kuntoutusohjelmat perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja hyviksi todettuihin käytäntöihin. Vaikka aihe herättää voimakkaita tunteita, on meidän ymmärrettävä, että kuntoutus on avainasemassa uusintarikollisuuden ehkäisyssä ja turvallisemman yhteiskunnan rakentamisessa.

Seksuaalirikollisten kuntouttaminen ei ole helppoa, mutta se on ehdottoman välttämätöntä. Oikeusjärjestelmän tehtävä on varmistaa, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen teoistaan. Rikosten ennaltaehkäisyssä ja rankaisemisessa on otettava huomioon sekä rikoksen vakavuus että sen vaikutukset uhriin. Samalla on kuitenkin pohdittava, miten voidaan estää uusintarikollisuus ja auttaa tekijöitä muuttamaan käyttäytymistään.

Yksi merkittävimmistä haasteista on löytää tasapaino rankaisemisen ja kuntouttamisen välillä. Vaikka rangaistukset ovat tärkeitä, ne eivät yksinään riitä ehkäisemään uusintarikollisuutta. Seksuaalirikollisten kuntoutusohjelmat, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja hyviksi todettuihin käytäntöihin, ovat avainasemassa uusintarikollisuuden vähentämisessä. Kuntoutus ei tarkoita rikosten vähättelyä, vaan se on käytännönläheinen keino suojella yhteiskuntaa uusilta rikoksilta. Yhdenkin seksuaalirikoksista tuomitun vangin onnistunut kuntoutus voi tarkoittaa, että valtava joukko ihmisiä säästyy rikosten aiheuttamalta kärsimykseltä.

Kirjoittaja: Heidi Lind. Hei­di Lind on mar­ras­kuus­sa 2023 käyn­nis­ty­neen seri-hank­keen han­ke­pääl­lik­kö.