Kirjoittaja Kati Sunimento

Julkaistu 11.10.2024

Näin kansainvälisen vankilakoulutuksen päivän kynnyksellä on otollinen hetki pohtia opetustoiminnan merkitystä vankiloissa. Euroopan neuvosto hyväksyi 17 vankilakoulutukseen liittyvää suositusta sisältävän raportin 13.10.1989, Council of Europe – 17 Recommendations on Prison EducationAvautuu uuteen välilehteen.

Vuosittain 13.10. vietetäänkin kansainvälistä vankilakoulutuksen päivää. Suositukset muodostavat tärkeän pohjan vankilakoulutuksen järjestämiselle myös Suomessa.

Euroopan neuvoston suositukset lähtevät siitä, että jokaisella vangilla täytyy olla mahdollisuus osallistua koulutukseen. Toki jo Suomen perustuslaki turvaa sen, että vangeilla tulee olla yhtäläiset sivistykselliset oikeudet kuin muillakin kansalaisilla. Kuinka oikeus osallistua koulutukseen sitten tällä hetkellä vankiloissa toteutuu?

Tähän voisi lyhyesti vastata, että pääsääntöisesti tyydyttävästi. Rikosseuraamuslaitoksella on kymmeniä oppilaitoskumppaneita, joiden opettajat tekevät täydellä sydämellä opetustyötä vankiloissa. Haluankin kiittää ihan jokaista vankilassa toimivaa opettajaa, työnne on erittäin merkityksellistä.

Noin neljäsosa vangeista osallistuu johonkin koulutukseen vuoden aikana. Viikoittaisesta vankien toiminta-ajasta koulutusta on kuitenkin keskimäärin vain noin kolme tuntia yhtä vankia kohden. Tuntimäärä ei vastaa vankien koulutuksellista tarvetta. Tärkeää olisikin:
  • laajentaa koulutustarjontaa vankien ja yhteiskunnan tarpeiden mukaiseksi,
  • lisätä lähiopetusta,
  • kannustaa ja motivoida vankeja nykyistä aktiivisemmin koulutuksen aloittamiseen.
Usein kuulen, että vankien päihde- ja mielenterveysongelmat ovat esteenä aloittaa koulutus. Helposti ajatellaan, että osallistuminen koulutukseen tarkoittaa aina kokoaikaista tutkintotavoitteista koulutusta. Näinhän se ei ole. Meillä on tarvetta lisätä matalan kynnyksen koulutustarjontaa vankiloissa, kuten vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjoamia kursseja eli esimerkiksi digi-, taide- ja kielikursseja. Myös tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) on monelle vangille soveltuva ennen tutkintokoulutukseen siirtymistä.

Tutkintotavoitteista koulutusta tarvitaan toki myös. Ammatillinen toisen asteen koulutus on ollut jo pidempään vankiloissa koulutusmuodoista suosituin. Vankiloissa koko tutkinnon suorittaminen ei aina ole mahdollista, mutta onneksi myös tutkinnon osien suorittaminen on nykyään merkityksellistä jopa työllistymisen näkökulmasta. Eniten tutkinnon osia suoritetaan rakennus-, logistiikka- sekä kone- ja tuotantotekniikan aloilta. Ravintola- ja catering-ala sekä pintakäsittelyala ovat myös suosittuja. Lukiokoulutukseen osallistuvien määrä on myös kohtalainen, reilut 200 vankia suorittaa lukiokursseja vuosittain. Määrä olisi varmasti suurempi, jos lähiopetusta olisi laajemmin tarjolla.

Liian moni vanki joutuu opiskelemaan itsenäisesti ilman opettajan antamaa opetusta tai ohjausta. Osa vankiloista on tiukasti osastoituja, mikä tarkoittaa sitä, että riittävän suurien opetusryhmien kokoaminen muodostuu haasteeksi. Tällöin rahoituksen tulisi olla sellainen, että oppilaitoksella olisi aidosti mahdollisuus tarjota lähiopetusta myös hyvin pienille ryhmille. Toki opetuksen järjestäminen edellyttää myös vankiloilta riittävää resurssia valvontaan ja oppilaitosten kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Vangeista reilut 2/3 on ilman toisen asteen tutkintoa, vajaalta 10 %:lta puuttuu perusopetuksen päättötodistus. Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu näkemys, että itsehän vanki on päättänyt aikoinaan jättää koulut kesken. Asia ei ole ihan niin yksiselitteinen. Suurella osalla vangeista on erilaisia oppimisvaikeuksia, joihin hän ei välttämättä ole koskaan saanut tarvittavaa tukea. Monen vangin tarinassa toistuu kokemus ulkopuolisuudesta peruskoulussa sekä kokemus riittämättömästä tuesta koululta, muilta viranomaisilta tai kotoa. Jokainen nuori tarvitsee onnistumisen kokemuksia sekä hyväksyntää, muutoin on riski päätyä väärälle polulle.

Palaan vielä otsikon kysymykseen, miksi koulutusta vankiloissa? Tiedämme tutkimusten ja käytännön kokemusten kautta, että koulutukseen osallistuminen vähentää rikollisuutta sekä parantaa vankilasta vapautuvan mahdollisuutta päästä kiinni työelämään. Tämähän on luonnollisesti päätavoite. Usein vankilaympäristössä kuitenkin unohtuu, että koulutuksella on parhaimmillaan hyvinkin monipuolisia positiivisia vaikutuksia. Koulutukseen osallistuminen parantaa vankien sosiaalisia taitoja ja arjen hallintaa, lisää hyvinvointia, kehittää tunteiden säätelytaitoja sekä vaikuttaa asenteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Koulutus tukee päihteistä irtautumista ja päihdekuntoutus koulutuksessa menestymistä. Uskon, että jokainen vankien koulutukseen panostettu euro tuo itsensä moninkertaisena takaisin.