Rikosseuraamuslaitoksessa tehtiin vuonna 2020 sisäinen Naisvankiselvitys, joka nosti esiin naisvankien eriarvoisen tilanteen vankiloissa suhteessa miesvankeihin. Naiset ovat jääneet vankeina sivuun, kun vankeinhoitoa on kehitetty, tai pohdittu uusia tila-, toiminta- tai turvallisuusratkaisuja. Myös henkilökunta on jäänyt vaille järjestelmällistä koulutusta, joka huomioisi sukupuolen merkityksen vankila-arjessa. Selvityksestä nousi esiin useita kehitysehdotuksia, joita toteuttamaan perustettiin Risen Naisvankiprojekti (2021-2023). Sen tarkoitus on kehittää naiserityisiä toimintatapoja aina naisvankiloiden ja -osastojen toiminnasta vankiloiden johtamiseen asti.

Millaisista taustoista naisvangit tulevat?

Tällä hetkellä noin joka kymmenes vanki Suomessa on nainen. Yleisin naisten päärikos on väkivaltarikos. Naisvangit on sijoitettu yhdeksään eri vankilaan, joista Hämeenlinnan vankila ja Vanajan avovankilaosasto ovat yksinomaan naisille tarkoitettuja. Kestilän vankila muuttuu toiseksi pelkästään naisia sijoittavaksi avovankilaksi tänä syksynä. Muissa suljetuissa vankiloissa naiset ovat sijoitettuina omille erillisille osastoilleen. Naisvankiprojektissa tarkastellaan myös suljettujen vankiloiden sijoittamistilannetta sekä naistutkintavankien että -vankeusvankien osalta.

Naisvangit ovat luonnollisesti hyvin moninainen ryhmä yksilöitä, mutta huomionarvoista on monen vangin taustalta löytyvät syvät traumakokemukset. Moni on kohdannut jo lapsesta lähtien osattomuutta ja syrjäytymistä, väkivaltaa, pahoinpitelyjä ja muita traumatisoivia kokemuksia. Onkin hyvin tärkeää, että vankilan henkilökunnalla on uskallusta ja osaamista kohdata esimerkiksi lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltaa kokeneet naiset heidän tarvitsemallaan tavalla. Myös ihmiskaupan ilmiöt näkyvät yhä laajemmin ulkomaalaistaustaisten vankien tilanteissa – selkeä toimintamalli ihmiskaupan havaintoihin on tarpeen.

Mitä naiserityisyys käytännössä tarkoittaa vankilassa?

Lähtökohtana on, että toimintatavat, jotka toimivat miesvankien osastoilla hyvin, eivät automaattisesti sovellu naisille. Yksinkertaisesti, naiserityisyys merkitsee naisvankien erilaisten tarpeiden huomioimista kaikessa vankilan toiminnassa. Naiserityinen työ tehdään ennen kaikkea jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, lähellä vankia. Naisvankien erityisiä tarpeita voi nousta muun muassa aiempaan traumataustaan, mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä perhetyöhön liittyen. Usein suhteiden järjestäminen omiin lapsiin on naisille erityisen tärkeää. Myös kuntoutumisen, työn tai oppimisen tarpeet voivat poiketa miesvankien tarpeista.

Turvallisuuden tunteen rakentaminen vankeusaikana on tärkeä tavoite naisvankien kanssa työskennellessä.

Vankilan arjessa on useita sellaisia toimintoja ja palveluja, joissa naiserityisyys tulee ottaa huomioon. Esimerkiksi terveydenhuolto- ja päihdehuoltopalvelut ovat tärkeitä juuri naisille. Naisten terveydenhuollon kysymyksissä tunnistetut tarpeet liittyvät muun muassa mielenterveyspalveluihin sekä raskaus- ja seksuaaliterveyden kysymyksiin. Henkilökunnalla on oltava osaamista myös lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltaan liittyen. Esimerkiksi juuri kehoon ja henkilökohtaiseen tilaan kohdistuvissa vankilarutiineissa (kuten tarkastukset ja päihdetestaus) hienotunteisuus on erityisen tärkeää. Myös päihde- ja ohjelmatyön kehittäminen naislähtöisempään suuntaan tukee naisten kuntoutumista, ja pitkällä tähtäimellä rikollisuudesta irtaantumista.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että kaikki naisvangit ovat yksilöitä, joiden tarpeet vaihtelevat. Ammattitaitoinen henkilökunta kuuntelee herkällä korvalla vangin viestejä, ja hakee juuri hänen elämänsä solmukohtiin keskittyviä ratkaisuja. Työ ei ole helppoa, mutta rauhallinen ja vankia tukeva asenne auttaa asiassa pitkälle. Vielä tarvitaan lisää koulutusta sekä verkostoja, jotka kokoavat naisvankien kanssa työskenteleviä ammattilaisia yhteen. Henkilöstön osaamisen kehittäminen on avainasemassa, jotta jokaisen ammattilaisen työkalupakissa olisi riittävästi työkaluja ja osaamista naistuomittujen kanssa työskentelyyn. Sukupuoleen liittyvien asioiden huomioiminen vankiloissa ja koko rikosseuraamusalalla on pitkäaikainen kehitystyö.

Naiserityisyys tulee näkymään myös Risen 2.0 organisaatiomuutoksessa. Muutos viedään koko organisaation rakenteisiin asti, myös suunnitteluun ja johtamiseen. Myös yhdyskuntaseuraamuksissa naiserityinen työote on tärkeää, vaikka akuutisti keskitytään naisvankien tilanteen parantamiseen. Kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kehitys, jossa naisten oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi tasavertaisena nousee vahvasti esille. On hyvä muistaa, että tasa-arvoinen kohtelu sukupuolten välillä on myös laissa asetettu vaatimus, jonka edistämisessä julkisen organisaation on toimittava esimerkkinä. Siihen Rikosseuraamuslaitoksella on hienot mahdollisuudet laittamalla naisvankien asiat kuntoon.

Aiheeseen perehtymiseksi on julkaistu Työskentely rikostaustaisen naisen kanssa -opas, joka jokaisen riseläisen kannattaa lukea. Elokuussa järjestetään myös naiserityisen työn työpajat, joihin naisvankien kanssa työskentelevät on kutsuttu.

Kirjoittajat: Emilia Laakkonen & Virva Raitio*

*Virva Raitio on Rikosseuraamuslaitoksen kansainvälisten asioiden päällikkö ja riseläinen vuodesta 2003 saakka. Virva työskentelee myös naisvankiprojektin projektipäällikkönä.