Lähisuhdeväkivallan parissa työskentely on edennyt vaiheittain

Tilastojen valossa Suomessa joka kolmas nainen ja joka viides mies kokee lähisuhteissaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa aikuisiällä. Vainoamista parisuhteen päättymisen jälkeen on kokenut joka neljäs suomalainen nainen. Näille kaikille kokemuksille on myös tekijä. Tämä tarkoittaa, että joka kolmas mies ja joka viides nainen on lähisuhteissaan käyttänyt fyysistä tai henkistä väkivaltaa jossain vaiheessa aikuisikää. Eron jälkeen entistä puolisoaan on vainonnut joka neljäs mies. Lähisuhdeväkivalta on sukupolvien ketjussa syvään juurtunut ongelma.

Lähisuhdeväkivallan kanssa työskentelyn historiassa on Suomessa muutamia erityisiä taitekohtia. 1990-luvulla alkoi keskustelu lasten roolista perheväkivallassa, joka toi lisää ymmärrystä väkivallan ylisukupolvisuuteen. Vaikka väkivalta ei kohdistuisi lapsiin, he elävät väkivallan ilmapiirissä ja pyrkivät myös vaikuttamaan siihen aktiivisesti. Aikuisten välisellä väkivallalla on vahingollinen vaikutus muun muassa lapsen tunne-elämän kehitykseen, oppimiseen, itsetunnon rakentumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen havahduttiin siihen, että hyvistä aikeista ja toiveista huolimatta väkivalta ei välttämättä pääty eroon tai lasten aikuistumiseen. Itseasiassa noin puolessa tilanteista väkivalta jatkuu eron jälkeen. Vainoamisen kriminalisointi toi näkyväksi parisuhdeterrorismin, joka ei vaadi samassa fyysisessä tilassa olemista eikä välttämättä sisällä fyysistä väkivaltaa. Tämä haastoi entisestään pohtimaan sitä, miten Suomessa toisaalta ennalta estetään lähisuhdeväkivaltaa mutta erityisesti sitä, miten eri osapuolten kanssa työskennellään väkivallan katkaisemiseksi. Istanbulin sopimuksen ratifiointi elokuussa 2015 toi kauan toivottuja kansallisia palveluita kuten valtion rahoitukselle siirtyneet turvakotipalvelut ja Seri-tukikeskusverkoston (thl.fi)Avautuu uuteen välilehteen, joka edelleen jatkaa laajentumistaan.

Lähihistoriasta on mainittava traumanäkökulman nouseminen yhdeksi keskeiseksi väkivallan seurauksia selittäväksi tekijäksi. Lapsuudenaikainen traumatisoituminen voi altistaa myöhemmällä iällä muun muassa koulukiusaamiselle, seksuaaliselle hyväksikäytölle, riskikäyttäytymiselle, addiktioille ja parisuhdeväkivallalle. Turvallisten ihmissuhteiden merkitys pitkin elämänkaarta on merkittävä. Traumanäkökulma ei poista oikeusvaltion toimenpiteiden välttämättömyyttä, mutta se antaa välineitä ja ymmärrystä rikollisen käyttäytymisen katkaisemiseen ja uusiutumisriskin alentamiseen. Näkökulma muistuttaa siitä, että kaikki mitä tässä hetkessä tehdään ihmisten turvallisuuden eteen, ei välttämättä näy tuloksena välittömästi. Vaikutukset ovat myös pidemmällä.

Kun nämä taitekohdat nivoo yhteen, huomataan, että missä tahansa vaiheessa, kenen tahansa osapuolen kanssa tehty työ on tärkeää.

Rikosseuraamuslaitoksessa vahvistetaan lähisuhdeväkivallan tekijöiden kanssa työskentelyä

Suomessa ollaan jälleen taitekohdassa, jossa panostetaan lähisuhdeväkivallan tekijöiden kanssa työskentelyyn. Työtä kehitetään oikeusministeriön Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman mukaisesti. Lähisuhdeväkivaltaan jokaisella viranomaisella on velvollisuus puuttua. Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmasta rikollisen käyttäytymisen, kuten lähisuhdeväkivallan, uusiutumisriskin alentaminen on perustyötä. Rangaistusaika voi olla se vaihe, jossa ihmissuhteiden ja erityisesti niiden turvallisuuden merkitys korostuu. Rikosseuraamuslaitoksella onkin itse asiassa aitiopaikka lähisuhteissaan väkivaltaisesti käyttäytyvien tunnistamiseen, väkivaltaisen käytöksen katkaisemiseen ja kokijoiden turvaamiseen.

Rikossseuraamuslaitoksen ohjelmatyössä otetaan käyttöön vuoden 2022 aikana Predov-ohjelma (Preventing domestic violence), joka on tarkoitettu lähisuhteissaan väkivaltaa käyttäneille. Ohjelmatyöskentelyssä nivoutuvat yhteen edellä mainitut taitekohdat: käännetään katse niihin riskitekijöihin, joihin voidaan vaikuttaa rangaistuksen aikana ja huomioidaan kaikki ne, joihin väkivaltainen käytös vaikuttaa. Tämän lisäksi tullaan vahvistamaan ammattilaisten väkivaltatyön osaamista eri näkökulmista. Turvallisten ihmissuhteiden varmistaminen tulee olla osa asiakasprosesseja ja työkäytäntöjä. Näiden ohella sidosryhmissä tehdään töitä uuden materiaalin kanssa, jotta voisimme kokonaisuudessaan parantaa työskentelyn jatkuvuutta nivelvaiheissa rangaistuksen suorittamisen jälkeen tai jo sen aikana.

Näillä ajatuksilla kohti kevättä!