Mielenterveyshaasteiden ymmärtäminen vankien kuntoutumisen tukena

Jopa 90 prosentilla rikoksia tekevistä nuorista on jokin psykiatrinen häiriö. Tieto on lähtöisin oikeuspsykologi Pauliina Aron koulutusmateriaalista, joka oli esillä alaikäisten ja nuorten vankien kanssa työskentelevien koulutuspäivässä. Mainittu luku on tuskin kovin paljoa pienempi myöskään laajemman vankipopulaation piirissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vankitutkimuksen (2023) mukaan kahdeksalla prosentilla vangeista on ollut psykoosisairaus, 13 prosentilla naisvangeista täyttyvät autisminkirjon kriteerit, aleksitymian eli tunteiden tunnistamisen ja kuvailemisen vaikeutta esiintyy vangeilla kaksinkertaisesti väestötasoon verrattuna, vajaalla puolella on ADHD-oirekuvaa ja valtaosalla on elämänsä aikana ollut tai on päihdehäiriö.

Tutkimustietoon perustuen on ilmiselvää, että mielenterveys- ja neuropsykiatriset häiriöt korostuvat vankiloissa. Ymmärrys mielenterveyden ongelmista ja neuropsykiatrisista haasteista – siitä, miten ne vaikuttavat vangin tapaan hahmottaa elämä ja ihmisten välisiä suhteita – on tärkeää, jotta vangin kuntoutuksessa voidaan onnistua edes kohtalaisesti. Erityisesti tämä koskee vankiloiden erityisohjaajien työtä, vaikka vankien varsinaisen psykiatrisen hoitotyön tekeekin Vankiterveydenhuolto (VTH). Erityisohjaajille olisi työssään etua siitä, että heillä olisi sekä mielenterveysosaamista että tarvittava tieto vangin mahdollisista mielenterveyden ongelmista. Mielenterveys- ja neuropsykiatriset diagnoosit ovat kuitenkin potilasasiakirjoja, joiden tiedot ovat potilaslain mukaan salassapidettäviä. Kyseisiä tietoja ei saa antaa hoitoon osallistumattomalle henkilölle ilman potilaan, eli tässä tapauksessa vangin, kirjallista suostumusta. Erityisohjaajille tilanne voi olla hankala, sillä heidän tehtäviensä ydintä ei vankiloissa ole valvonta tai järjestyksenpito vaan kuntouttava työ. Kaikkein yksinkertaisimmillaan erityisohjaajan työtä voi kuvailla vuorovaikutustyöksi, jossa toimivan vuorovaikutussuhteen avulla yritetään vaikuttaa uusintarikollisuuteen ja luoda vangille mahdollisuuksia muutokseen. Omalta osaltaan työn tarkoituksena on varmistaa sitä, että Rikosseuraamuslaitoksen merkitys toteutuu, “Jotta seuraava rikos jäisi tekemättä”, kuten Rikosseuraamuslaitoksen ydinviesti sen sanoittaa.

Miten tunnistaa mielenterveyden haasteet vankien arjessa?

Erityisohjaajien olisi hyvä tunnistaa merkit siitä, miten erilaiset mielenterveyden haasteet vankilassa ilmenevät. Masentunut vanki voi kokea tulevaisuuden toivottomana ja pahimmillaan etsiä ulospääsyä itsetuhoisuuden avulla. Maaninen vanki voi puolestaan olla turhankin toiveikas suuruudenhulluine suunnitelmineen. Psykoottinen vanki voi kohtaamisessa tuntua “hieman oudolta” ja tulkita normaalinkin vuorovaikutuksen uhkaavaksi. Jos tulkinnan vinoutuma jää huomiotta, voi siitä vankilassa muodostua suuri turvallisuusriski. Autisminkirjon vangin käytös voi puolestaan vaikuttaa haastavalta, vaikka todellisuudessa käytös perustuu aitoon ongelmaan ymmärtää vuorovaikutusta toisten kanssa. Omaan työkokemukseeni kuuluu esimerkiksi tilanne, jossa vankia kuntoutettiin vahvasti persoonallisuushäiriöön keskittyen, kunnes hänen autisminkirjonsa tuli tunnistettua erityisohjaajan huomioiden perusteella. Tunnistamisen avulla kuntoutusta saatiin muutettua kohti myönteistä suuntaa.

Vaikuttavuutta kuntoutustyöhön

Omassa työssäni erityisohjaajana olen pyrkinyt lukemaan mielenterveyden ja neuropsykiatristen ongelmien haasteista ja niiden vaikutuksesta kuntoutustyöhön niin paljon kuin vain työltä ja arjelta olen ehtinyt. Opiskelun ja kokemuksen myötä karttunut ymmärrys on osoittautunut erityisen arvokkaaksi tilanteissa, joissa vuorovaikutus vangin kanssa on ollut umpikujassa eikä järkevää suuntaa ole tuntunut löytyvän. Avaimena erilaisten tilanteiden ratkaisemiseen on muun muassa ollut se, että on oppinut tulkitsemaan vankeja paremmin. Riittävä ymmärrys mielenterveyden haasteista ja neuropsykiatrisista ongelmista on yleisestikin keskeinen tekijä siinä, että vangin ja erityisohjaajan välinen luottamus voi rakentua helpommin, kuntouttavasta työstä voi tulla tehokkaampaa ja että konflikteilta on pääosin mahdollisuus välttyä. Tilanteen, toiminnan ja sanojen oikea tulkinta on myös osa vankilaturvallisuutta. Mitä paremmin vanki kokee tulleensa nähdyksi – mielenterveysongelmineen – sitä todennäköisemmin hän myös jaksaa työskennellä rikoksettomuutensa eteen.

Kirjoittaja:
Erityisohjaaja Kati Melto, Operatiivinen toiminta/Rikosseuraamuslaitos
029 568 2142
etunimi.sukunimi@om.fi