Yhdyskuntaseuraamusten tunnettuudessa on eroja - Viranomaisten tietämystä yhdyskuntaseuraamusten vaihtoehdoista olisi lisättävä

Julkaistu 31.8.2020

Tutkimuksessa kartoitettiin seuraamusten alueellisia eroja, yhdenvertaisuutta ja viranomaisprosessin vaikutuksia yhdyskuntaseuraamusten käyttöön. Selvityksen taustalla oli yhdyskuntapalvelurangaistusten määrän voimakas lasku, valvontarangaistusten ennustettua heikompi käytettävyys ja tutkittujen yhdyskuntaseuraamusten käytössä havaitut alueelliset erot kuluneen 10 vuoden aikana.

Rikosseuraamuslaitos on julkaissut Jukka Leinosen, Henrik Linderborgin ja Janne Vepsäläisen tutkimuksen seuraamusten tuomitsemis- ja täytäntöönpanojen käytännöistä, niiden vastaavuudesta lain tavoitteisiin ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta seuraamusjärjestelmässä. Tutkimuksessa selvitettiin viranomaisprosessin toimivuutta ja yhdenvertaisuutta sekä keinoja, joiden avulla yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen käyttöä olisi mahdollista tehostaa.

Tutkimuksen perusteella yhdyskuntapalvelutuomioiden määrässä on tapahtunut laskua, mikä selittyi viranomaisten tietoon tulleiden törkeiden rattijuopumusten määrän vähenemisellä sekä törkeästä rattijuopumuksesta annettujen tuomioiden muutoksella. Tuomioistuinten linja oli yleisesti lieventynyt ja ohjasi useammin ehdollisiin tuomioihin.

Valvontarangaistuksen vähäinen käyttö selittyi sillä, että sitä voidaan hyödyntää vaihtoehtona ainoastaan alle kuuden kuukauden ehdottomille tuomioille. Käyttöä rajoittaa lisäksi se, että yhdyskuntaseuraamus edellyttää päihteettömyyttä, vaikka usealla syytetyllä on päihdetausta. Virheelliset käsitykset kertovat siitä, ettei syyteharkinnassa tai tuomitsemisesta vastaavissa tahoissa tunneta riittävästi valvontarangaistusta ja sen sisältöjä. Valvontarangaistus soveltuu nykyisellään huonosti pitkiin rangaistuksiin ja pitkiin, keskeytyneisiin yhdyskuntapalveluihin.

– Seuraamusselvitys saattaa jäädä syyttäjä- tai tuomioistuinvaiheissa pyytämättä, mikäli syyttäjä tai tuomari arvioi itse syytetyn olevan soveltumaton yhdyskuntaseuraamuksiin esimerkiksi aikaisemman rikollisuuden yhteydestä ilmenneiden päihdeongelmien takia muiden edellytysten täyttymisestä huolimatta. Soveltuvuuden arviointi on kuitenkin laissa rajattu Rikosseuraamuslaitoksen tehtäväksi, eikä sitä tulisi yhdyskuntaseuraamuksiin tuomitsemista koskevassa viranomaisprosessissa ohittaa toteamalla, ettei syytetty sovellu yhdyskuntaseuraamukseen esimerkiksi päihdeongelman vuoksi, Leinonen kertoo.

Viranomaisten tietämystä yhdyskuntaseuraamuksista tarvitaan lisää

Yhdyskuntaseuraamuksissa pääpaino on kuntouttavassa ja yksilöllisessä lähestymistavassa, jolloin se sopii huonosti yhteen rangaistusten ankaroittamista korostavan näkökulman kanssa.

– Seuraamusjärjestelmä perustuu ajatukselle portaittain ankaroituvasta rangaistusten mallista, jossa yhdyskuntaseuraamusten tehtävänä on toimia toisaalta viimeisenä varoituksena ehdottomasta vankeudesta, toisaalta tarjota syytetyn yksilöllisiin ongelmiin tehokkaasti puuttuva ja tarvittaessa kuntoutuksellinen vaikute. Ehdollisen oheisrangaistuksena tuomittava yhdyskuntapalvelu saattaa tuottaa tällaisen vaikutteen ja mahdollistaa rikoskierteen katkaisemisen ajoissa, mutta toisaalta oheisrangaistus koetaan rangaistusta ankaroittavana tekijänä, Leinonen sanoo.

Tutkimusraportissa on useita toimenpide-ehdotuksia, joilla olisi mahdollista tehostaa yhdyskuntaseuraamusten käyttöä ja lisätä niiden yhdenvertaisuutta rikosseuraamusjärjestelmässä.

Leinonen ja Linderborg katsovat, että yhdyskuntaseuraamusten käyttöä tulisi ensisijaisesti tehostaa lisäämällä prosessiin keskeisesti liittyvien viranomaisten tietämystä yhdyskuntaseuraamusten vaihtoehdoista, sisällöistä ja vaikuttavuudesta tarjoamalla ajan tasalla olevaa ja tutkimustietoon perustuvaa koulutusta.

– Yhdyskuntaseuraamusten tehokkaampi käyttö edellyttää yksilöllisten eli tekijärikosoikeudellisten näkökulmien parempaa huomioimista pääasiassa tekorikosoikeudelliselle ajattelulle pohjautuvassa suomalaisessa rikosoikeudessa. Tämä edellyttäisi rikosoikeuden keskeisiltä toimijoilta kuten poliiseilta, rikosseuraamustyöntekijöiltä, syyttäjiltä ja tuomareilta uudenlaista ajattelutapaa sekä tehokkaampaa keskinäistä kommunikaatiota yhdyskuntaseuraamusten tuomitsemiseen liittyvissä asioissa. Myös lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että nykyiset tuomioiden pituuteen ja keskinäiseen vertailtavuuteen liittyvät rajat vankeuden, valvontarangaistuksen, oheisyhdyskuntapalvelun sekä yhdyskuntapalvelun suhteen muuttuisivat liukuvammiksi, Linderborg sanoo.

Tutkimus on luettavissa Rikosseuraamuslaitoksen verkkosivuilta: https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/julkaisut/risenjulkaisusarja.html.

Lisätiedot:
Jukka Leinonen
045 330 2201

Henrik Linderborg, erikoistutkija, Rikosseuraamuslaitos
050 402 6652, henrik.linderborg(at)om.fi